SUOMALAISEN INDIELEVY-YHTIÖN TULONMUODOSTUS
Äänitemyynnin laskun ja alan pirstoutumisen luoma haaste (2008)
tekijä: Niko Ailamo
Musiikki- ja etenkin ääniteollisuus on jälleen suurien kysymysten ja muutosten äärellä. Muutokset ovat Asiat muuttuvat nopeammin kuin tutkimukset ehtivät valmistua, jolloin ennustamisesta tulee avainsana.
Yksi ennustus on ollut Niko Ailamon vuonna 2008 kirjoitettama opinnäytetyö ”suomalaisen indielevy-yhtiön tulonmuodostus”. Työssään Ailamo on syventynyt pääasiassa kahteen kysymykseen, miten kotimainen indielevy-yhtiö toimialana voi korvata vähenevän tallennemyynnin muodostaman tulovajeen liiketoiminnassaan, sekä millaisia tulonmuodostusmahdollisuuksia indielevy-yhtiöillä on tulevaisuudessa? Edellisten lisäksi opinnäytetyössä keskeistä on ääniteteollisuuden ajankohtaisen (2008) tilan eritteleminen sekä uusien ansaintamallien ja kuluttajakäyttäytymisen ennustaminen etenkin indielevy-yhtiöiden toiminnassa..
Työssä on laajalla ja monipuolisilla tavoilla kuvailtu aihetta ja sen problematiikkaa tekohetkellä (2008). Käytetty lähdeainesto on ajankohtaista, teemahaastatteluiden informantit alansa hyvin tuntevia henkilöitä, ja ylipäätään aineisto on keskenään toimivassa vuoropuhelussa. Raportoinnissa on huomioitu tiedon nopea muuttuminen, joka samalla nostaa työn pohdintaosuudet erityiseen asemaan. Jo nyt on havaittavissa tiettyjä muutoksia kyseisen opinnäytetyön tekemisestä, mutta tämän hetkiset suunnat tuntuvat ainakin osittain noudattavan opinnäytetyön ennustuksia. Työssä ennustetuista tulevista toimintamalleista lähivuosien musiikkiteollisuuden elvyttämiseksi jotkin ovat jo ainakin epäsuorasti vakiintuneet, ja osa vielä kehitysasteella, jo muutaman vuoden sisällä teoksen kirjoittamisesta.
Aineistoa on työssä käytetty hyvin myös peilaamaan tekijän omia kokemuksia ja näkökulmia kuluttajana, artistina kuin sekä musiikkialan ammattilaisena. Yhtä lailla omat kokemukset ovat vaikuttaneet saatuun aineistoon kysymysten asettelusta lähtien, jolla vastaavasti on vaikutusta haastattelujen etenemiseen ja saatuihin havaintoihin.
Opinnäytetyöksi teos kuvaa kattavasti nopeasti muuttuvia äänitemarkkinoita ja toimii samalla hyvänä yleisteoksena musiikkiteollisuudesta kiinnostuneille. Nopeista muutoksista huolimatta teos on tulevaisuudessa hyödynnettävissä otollisena vertailupohjana esim kulttuurituottajaopiskelijoille vm 2020.
maanantai 25. lokakuuta 2010
maanantai 18. lokakuuta 2010
Suomalaisen indielevy-yhtiön tulonmuodostus - Niko Ailamo
Kolmannella kerralla vihdoinkin blogi-sivu aukesi. Sähköpostiinhan tehtävän palautin jo viime viikolla, joten itse lasken toimittaneeni tehtävän ajoissa.
Kulttuurityö liiketoiminnan sektorilla Metropolia AMK
Nils Nordling 0900748
Blogi-tehtävä
SUOMALAISEN INDIELEVY-YHTIÖN TULONMUODOSTUS
Äänitemyynnin laskun ja alan pirstoutumisen luoma haaste
Niko Ailamo Opinnäytetyö 16.1.2008
Niko Ailamon vuonna 2008 tehdyssä opinnäytetyössä ”suomalaisen indielevy-yhtiön tulonmuodostus”, käsitellään laajalti paitsi indielevy-yhtiöiden tulonmuodostusta, myös yleisesti levy-yhtiöiden, etenkin pienlevy-yhtiöiden sekä musiikintekijöiden nykypäivän ja tulevaisuuden haasteita mm. digitaalisen äänitekaupan yleistyessä. Ailamon tekstistä kuuluu hänen laaja tietämyksensä ja havainnointinsa musiikkibisneksestä, niin muusikon, pienlevy-yhtiö yrittäjän kuin musiikkilehden toimittajankin näkökulmasta. Olkoonkin että kolmessa vuodessa asiat ovat jonkin verran muuttuneet ja levy-yhtiöt ovat kuin ovatkin, ainakin osittain, pystyneet vastaamaan näihin edellä mainittuihin haasteisiin. Levy-myynti toki on edelleen laskussa, mutta levy-yhtiöt ovat melko nopeasti päässeet osaksi digitaalista äänitekauppaa, vaikka musiikin laiton lataaminen internetistä yhä ongelma onkin.
Itselläni oli musiikintekijänä kohtuullisen helppo työ samaistua Ailamon esittämiin argumentteihin. Omakohtainen esimerkki äänitealan muutoksen tuomista ongelmista minulla on esittää oman orkesterini Ahvenanmaalla toimivan levy-yhtiön, Lion Musicin julkaisemassa tiedotteessa pari vuotta sitten:
”Tekijänoikeudella suojatun sisällön luvaton lataaminen on monille levy-yhtiöille suuri ongelma, ja monet levy-yhtiöt ovat miettineet erilaisia keinoja, joiden avulla luvatonta lataamista saataisiin hillittyä. Suomalainen levy-yhtiö Lion Music on ottanut asian tiimoilta käyttöön uudet keinot, sillä levy-yhtiön ei ota enää listoilleen uusia artisteja, koska luvaton lataaminen ajaa independent-musiikkia tekevät tahot rahattomiksi”.
Levy-yhtiön mukaan tilannetta katsotaan uudelleen, jos poliitikot kieltävät P2P-sivustot ja luvattoman tiedostonjakelun, joten valtion nykyisten suunnitelmien valossa Lion Musicin uusien artistien hylkääminen jatkuu vielä pitkään.
Lion Music on listannut sivullaan heidän edustamiensa artistien ja yhtyeiden luvattomia latausmääriä yhdeltä torrent-sivustolta, ja näiden lukujen valossa esim. Angel Of Eden -yhtyeen The End Of Never -albumia on ladattu luvatta yli 9 000 kertaa. Joidenkin tahojen mukaan luvaton lataaminen ei vaikuta negatiivisesti levyjen myyntiin, mutta Lion Musicin mukaan tilanne on päinvastainen. Levy-yhtiö toivookin, että luvatonta lataamista harrastavat tahot miettisivät toimiensa haittavaikutuksia jatkossa. Levy-yhtiön mukaan luvattomat lataajat tuskin pitäisivät siitä, että levy-yhtiön kaverit tulisivat heidän koteihinsa ja veisivät heidän palkkasekkinsä.
Cd-levyn tuhosta on puhuttu jo vuosia. En silti usko, että se poistuu markkinoilta, sillä tietyt formaatit, kuten vinyylitkin, tulevat aina pitämään pintansa.
Cd-levy saattaa pysyä pienten harrastelijapiirien suosiossa myös siksi, että monelle kansilehtien selaaminen on yhtä merkittävä osa elämystä kuin itse musiikki. Myös alaikäiset, joilla ei ole verkkopankkitunnuksia eikä luottokorttia, jäävät paitsi digimusiikista. Nettiä vierastavat aikuisetkin tulevat vaeltamaan vielä monta vuotta levyhyllyiltä toiselle.
Kuluttaja on siitä onnellisessa asemassa, että tulevaisuudessa kaikki musiikki on kuunneltavissa ennen ostopäätöksen tekemistä. Jos omaa mielipidettä on vaikea muodostaa, netissä arvosanat on jo jaettu.
Ailamo nostaakin, ja mielestäni täysin aiheellisesti esiin kysymyksen, miksei äänilevyteollisuus ja tekijänoikeusjärjestöt yrittäneet aikanaan hyötyä digitaalisesta jakelukanavasta, vaan taistelivat kynsin hampain teknologista kehitystä vastaan.
Tallennemyyntiin perustuvan äänilevybisneksen arvoketju on moniportainen. Jokaisen portaan pitää myös saada osuutensa kuluttajan maksamasta hinnasta. Bisneksen pitkä arvoketju ja taiteilijoiden keskimäärin heikko neuvotteluasema on ajan mittaan kutistanut taiteilijoiden rojaltisiivun lähes olemattomiin. Perinteisen tallennemyynnin osalta tilanne on jossain mielessä jopa ymmärrettävissä, vaikka sitä ei pidä välttämättä hyväksyä - ainakaan minään luonnonlakina. Kun verkkomusiikin myynnin arvoketjusta jää pois useimmissa tapauksissa lopulta koko valmistus- ja logistiikkaketju tukku- ja vähittäisportaineen, muuttuu musiikkimyynnin talouskin ratkaisevasti. Jotkut jo lanseeratut - levy-yhtiöistä ilmeisen riippumattomat - palvelut näyttävät ottaneen lähtökohdakseen esimerkiksi tasajaon periaatteen kaupan ja artistin kesken. Mutta mitä tekevät levy-yhtiöt?
2000-luvun alussa levy-yhtiöiden kiusana olivat laittomat piraattikopiot äänitteistä, mutta vertaisverkot ja mahdollisuus musiikin digitaaliseen lataamiseen internetistä, ovatkin ajaneet levy-yhtiöt ja mielestäni erityisesti pienlevy-yhtiöt selkä seinää vasten. Opinnäytetyössään kirjoittaja pohtii keinoja siihen, miten laiton musiikin lataaminen saataisiin kuriin ja kassavirrat käännettyä takaisin levy-yhtiöille sekä musiikintekijöille, mutta vastauksia Ailamo ei silti tunnu löytävän.. Tosin jos olisi löytänyt, niin hän olisi jo varmaankin hyvin menestynyt ja varakas mies.
Yhtenä vaihtoehtona hän esittää ”Musiikkiveroa”. Musiikki lisensoitaisiin kaikille ihmisille vapaasti käytettäväksi, operaattoreiden välittämien palkkioiden tai verojen avulla. Tämä vaihtoehto on mielestäni kuin kommunismi. Periaatteessa loistava ja toimiva konsepti, mutta käytännössä sekä toteutukseltaan moniongelmainen. ”Kuka jakaa rahat ja millä perusteella?” ja ”kuka rakentaa infrastruktuurin?”, ”kuinka saada kaikki mukaan?”, ovat vain joitain kysymyksiä, joihin olisi löydettävä vastaukset ennen musiikkiveron teoreettistakaan onnistumista.
Toinen ajatus jonka toimivuudesta olen kirjoittajan kanssa eri mieltä, on itsenäinen myynti. Musiikintekijällehän tämä vaihtoehto saattaisi olla taloudellisesti hyvä vaihtoehto, mutta levy-yhtiöille se merkitsisi suoranaista kuoliniskua, mikäli kaikki suuret orkesterit ja musiikintekijät alkaisivat julkaista, myydä ja jaella musiikkiaan itsenäisesti ilman välikäsiä. Toisaalta, saavuttaisiko einiintunnettu-orkesteri/musiikintekijä saman myynnin ja taloudellisen voiton ilman levy-yhtiön markkinointikoneistoa ja jakelukanavia? Onnistuneena esimerkkinä välikäsien pois jättämisestä ja miljoona voitoista, kirjoittaja nostaa esiin maailmankuulun Radiohead-orkesterin. Isojen musiikintekijöiden kohdalla musiikin myynti ja jakelu esimerkiksi omien kotisivujen kautta saattaakin olla hyvä idea, mutta en usko tämän käytännön toimivuuteen yleisellä tasolla.
Yksi asia mihin usein olen itsekin joutunut törmäämään, on musiikin online-myynti. Ailamo kertoo vuonna 2008 online-myynnin kasvun vaativan huomattavaa teknistä kehitystä. Muun muassa IPodin ahkerana käyttäjänä allekirjoitan tämän täysin. Musiikkitiedostojen digitaaliselle online-jakelulle ei ole asetettu minkäänlaista yhteistä tiedostoformaattistandardia, jonka seurauksena verkkokaupat saavat itse päättää jakelemansa musiikkitiedostoformaatin, hinnan ja kopiosuojauksen. Tämä hankaloittaa niin lisensioivien levy-yhtiöiden kuin verkkokaupassa asioivien kuluttajien toimintaa. Musiikin ostamisen ja tallentamisen yhteydessä törmää usein monenlaisiin formaatteihin ja lyhenteisiin, jotka saattavat aiheuttaa todellista päänvaivaa. Eri soittimet nimittäin toimivat hieman erilaisin tekniikoin, ja siksi myös formaatit, eli tallennusmuodot poikkeavat toisistaan. Se mitä kuluttajan tulee tietää, on se mitkä formaatit sopivat hänen soittimeensa.
Ailamo käsittelee opinnäytteessään myös kustannuspalveluita ja mobiilipalveluita, joista jälkimmäisestä kuitenkin todetaan niiden olevan vielä vasta tulevaisuutta merkittävän tulonmuodostuksen kannalta. Ohjelmamyyntipalveluita sekä live-esiintymisiä käsitellään myös laajasti ja millä tavalla ne liittyvät levy-yhtiöiden ansaintalogiikkaan. Esiintymiset ja esiintymistilaisuuksissa myytävät oheistuotteet, ovat artistille ja musiikintekijälle se merkittävin tulonlähde, joista myös levy-yhtiöt hyötyvät. Molempien kasvun ennustetaan jatkuvan edelleen.
Mainontaa rahoituskeinona käyttävistä radiokanavista kirjoitetaan myös ja itse nostaisin esille esimerkkinä Spotifyn. Spotify on ruotsalainen musiikkipalvelu, jossa käyttäjät voivat kuunnella musiikkia ilmaiseksi suoratoistona Internetistä. Valikoimaa voi kuunnella artisteittain, albumeittain, tai tekemällä soittolistoja haluamistaan kappaleista. DRM-rajoituksista johtuen musiikkia ei voi kuunnella ohjelman ulkopuolella, mutta palvelussa tarjotaan kuitenkin linkkejä kauppoihin, joista musiikin voi ostaa joko ladattavana tai levyinä. Spotify on saatavilla toistaiseksi vain Ruotsissa, Norjassa, Suomessa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Espanjassa ja Alankomaissa. Spotify toimii täysin mainosrahoitteisesti.
Ailamo käsittelee opinnäytetyössään laajasti ja selkeästi levy-yhtiöiden tulonmuodostusta ja mistä ne kaikkinensa voivat koostua. Mitään viisasten kiveä tulonmuodostuksen kehittämiseksi nykyisestä tilasta Ailamo ei kuitenkaan tarjoa. Yhden mahdollisuuden alan taloudellisena pelastuksena hän nostaa kuitenkin esille ylitse muiden. Nimittäin uudenlaisia asiakassuhteita vaativat yritysten väliset sponsorointi- tai brändäystulot, sekä mainosrahoitteisen musiikin.
Ailamon mukaan mainosrahoitteisen mallin positiivisin puoli on erityisesti se, että tällä tavalla musiikista tehdään kuluttajalle ilmaista. Yritysmallin suurimpana haittana saattaa hänen mukaansa olla tulojen kohdentuminen ainoastaan artisteille, jotka nauttivat jo valmiiksi suosiota ja pienemmät, einiinkiinnostavat-artistit, jäävät isompien jalkoihin. Joskaan se ei nykytilanteesta juurikaan muutu.
Musiikkifuturologi, konsultti ja kirjailija Gerd Leonhardin lainatuin ajatus lienee, ”musiikki on kuin vettä”. Leonhardin mielestä ihanteellinen tilanne olisi, jos kaikki maailman musiikki virtaisi veden lailla ihmisten saatavilla. Ei ilmaiseksi, mutta ilmaisen tuntuisesti, pientä kuukausimaksua vastaan.
Hänen ajatuksensa saattaa toteutua odotettua aiemmin, jos mainosrahoitteiset musiikkipalvelut menestyvät. Vielä ne vakuuttavat olevansa musiikkikauppoja täydentäviä, eivät niitä korvaavia palveluita. Jos mainosrahoitteiset palvelut kuitenkin pääsevät suuren yleisön suosioon, vertaisverkot saattavat – musiikilla bisnestä tekevien onneksi – kohdata hitaan kuolemansa.
Toisaalta mainosrahoitteisten palveluiden voitto voi olla kohtalokas käänne myös lailliselle digimusiikkikaupalle. Mainoksien täyttämään maailmaan turtunut kuluttaja tuskin närkästyy muutamasta mainosvälipalasta ennen musiikin äärelle pääsemistä. Jos närkästyy, niin digitaalinen musiikkikauppa on aina auki.
Kulttuurityö liiketoiminnan sektorilla Metropolia AMK
Nils Nordling 0900748
Blogi-tehtävä
SUOMALAISEN INDIELEVY-YHTIÖN TULONMUODOSTUS
Äänitemyynnin laskun ja alan pirstoutumisen luoma haaste
Niko Ailamo Opinnäytetyö 16.1.2008
Niko Ailamon vuonna 2008 tehdyssä opinnäytetyössä ”suomalaisen indielevy-yhtiön tulonmuodostus”, käsitellään laajalti paitsi indielevy-yhtiöiden tulonmuodostusta, myös yleisesti levy-yhtiöiden, etenkin pienlevy-yhtiöiden sekä musiikintekijöiden nykypäivän ja tulevaisuuden haasteita mm. digitaalisen äänitekaupan yleistyessä. Ailamon tekstistä kuuluu hänen laaja tietämyksensä ja havainnointinsa musiikkibisneksestä, niin muusikon, pienlevy-yhtiö yrittäjän kuin musiikkilehden toimittajankin näkökulmasta. Olkoonkin että kolmessa vuodessa asiat ovat jonkin verran muuttuneet ja levy-yhtiöt ovat kuin ovatkin, ainakin osittain, pystyneet vastaamaan näihin edellä mainittuihin haasteisiin. Levy-myynti toki on edelleen laskussa, mutta levy-yhtiöt ovat melko nopeasti päässeet osaksi digitaalista äänitekauppaa, vaikka musiikin laiton lataaminen internetistä yhä ongelma onkin.
Itselläni oli musiikintekijänä kohtuullisen helppo työ samaistua Ailamon esittämiin argumentteihin. Omakohtainen esimerkki äänitealan muutoksen tuomista ongelmista minulla on esittää oman orkesterini Ahvenanmaalla toimivan levy-yhtiön, Lion Musicin julkaisemassa tiedotteessa pari vuotta sitten:
”Tekijänoikeudella suojatun sisällön luvaton lataaminen on monille levy-yhtiöille suuri ongelma, ja monet levy-yhtiöt ovat miettineet erilaisia keinoja, joiden avulla luvatonta lataamista saataisiin hillittyä. Suomalainen levy-yhtiö Lion Music on ottanut asian tiimoilta käyttöön uudet keinot, sillä levy-yhtiön ei ota enää listoilleen uusia artisteja, koska luvaton lataaminen ajaa independent-musiikkia tekevät tahot rahattomiksi”.
Levy-yhtiön mukaan tilannetta katsotaan uudelleen, jos poliitikot kieltävät P2P-sivustot ja luvattoman tiedostonjakelun, joten valtion nykyisten suunnitelmien valossa Lion Musicin uusien artistien hylkääminen jatkuu vielä pitkään.
Lion Music on listannut sivullaan heidän edustamiensa artistien ja yhtyeiden luvattomia latausmääriä yhdeltä torrent-sivustolta, ja näiden lukujen valossa esim. Angel Of Eden -yhtyeen The End Of Never -albumia on ladattu luvatta yli 9 000 kertaa. Joidenkin tahojen mukaan luvaton lataaminen ei vaikuta negatiivisesti levyjen myyntiin, mutta Lion Musicin mukaan tilanne on päinvastainen. Levy-yhtiö toivookin, että luvatonta lataamista harrastavat tahot miettisivät toimiensa haittavaikutuksia jatkossa. Levy-yhtiön mukaan luvattomat lataajat tuskin pitäisivät siitä, että levy-yhtiön kaverit tulisivat heidän koteihinsa ja veisivät heidän palkkasekkinsä.
Cd-levyn tuhosta on puhuttu jo vuosia. En silti usko, että se poistuu markkinoilta, sillä tietyt formaatit, kuten vinyylitkin, tulevat aina pitämään pintansa.
Cd-levy saattaa pysyä pienten harrastelijapiirien suosiossa myös siksi, että monelle kansilehtien selaaminen on yhtä merkittävä osa elämystä kuin itse musiikki. Myös alaikäiset, joilla ei ole verkkopankkitunnuksia eikä luottokorttia, jäävät paitsi digimusiikista. Nettiä vierastavat aikuisetkin tulevat vaeltamaan vielä monta vuotta levyhyllyiltä toiselle.
Kuluttaja on siitä onnellisessa asemassa, että tulevaisuudessa kaikki musiikki on kuunneltavissa ennen ostopäätöksen tekemistä. Jos omaa mielipidettä on vaikea muodostaa, netissä arvosanat on jo jaettu.
Ailamo nostaakin, ja mielestäni täysin aiheellisesti esiin kysymyksen, miksei äänilevyteollisuus ja tekijänoikeusjärjestöt yrittäneet aikanaan hyötyä digitaalisesta jakelukanavasta, vaan taistelivat kynsin hampain teknologista kehitystä vastaan.
Tallennemyyntiin perustuvan äänilevybisneksen arvoketju on moniportainen. Jokaisen portaan pitää myös saada osuutensa kuluttajan maksamasta hinnasta. Bisneksen pitkä arvoketju ja taiteilijoiden keskimäärin heikko neuvotteluasema on ajan mittaan kutistanut taiteilijoiden rojaltisiivun lähes olemattomiin. Perinteisen tallennemyynnin osalta tilanne on jossain mielessä jopa ymmärrettävissä, vaikka sitä ei pidä välttämättä hyväksyä - ainakaan minään luonnonlakina. Kun verkkomusiikin myynnin arvoketjusta jää pois useimmissa tapauksissa lopulta koko valmistus- ja logistiikkaketju tukku- ja vähittäisportaineen, muuttuu musiikkimyynnin talouskin ratkaisevasti. Jotkut jo lanseeratut - levy-yhtiöistä ilmeisen riippumattomat - palvelut näyttävät ottaneen lähtökohdakseen esimerkiksi tasajaon periaatteen kaupan ja artistin kesken. Mutta mitä tekevät levy-yhtiöt?
2000-luvun alussa levy-yhtiöiden kiusana olivat laittomat piraattikopiot äänitteistä, mutta vertaisverkot ja mahdollisuus musiikin digitaaliseen lataamiseen internetistä, ovatkin ajaneet levy-yhtiöt ja mielestäni erityisesti pienlevy-yhtiöt selkä seinää vasten. Opinnäytetyössään kirjoittaja pohtii keinoja siihen, miten laiton musiikin lataaminen saataisiin kuriin ja kassavirrat käännettyä takaisin levy-yhtiöille sekä musiikintekijöille, mutta vastauksia Ailamo ei silti tunnu löytävän.. Tosin jos olisi löytänyt, niin hän olisi jo varmaankin hyvin menestynyt ja varakas mies.
Yhtenä vaihtoehtona hän esittää ”Musiikkiveroa”. Musiikki lisensoitaisiin kaikille ihmisille vapaasti käytettäväksi, operaattoreiden välittämien palkkioiden tai verojen avulla. Tämä vaihtoehto on mielestäni kuin kommunismi. Periaatteessa loistava ja toimiva konsepti, mutta käytännössä sekä toteutukseltaan moniongelmainen. ”Kuka jakaa rahat ja millä perusteella?” ja ”kuka rakentaa infrastruktuurin?”, ”kuinka saada kaikki mukaan?”, ovat vain joitain kysymyksiä, joihin olisi löydettävä vastaukset ennen musiikkiveron teoreettistakaan onnistumista.
Toinen ajatus jonka toimivuudesta olen kirjoittajan kanssa eri mieltä, on itsenäinen myynti. Musiikintekijällehän tämä vaihtoehto saattaisi olla taloudellisesti hyvä vaihtoehto, mutta levy-yhtiöille se merkitsisi suoranaista kuoliniskua, mikäli kaikki suuret orkesterit ja musiikintekijät alkaisivat julkaista, myydä ja jaella musiikkiaan itsenäisesti ilman välikäsiä. Toisaalta, saavuttaisiko einiintunnettu-orkesteri/musiikintekijä saman myynnin ja taloudellisen voiton ilman levy-yhtiön markkinointikoneistoa ja jakelukanavia? Onnistuneena esimerkkinä välikäsien pois jättämisestä ja miljoona voitoista, kirjoittaja nostaa esiin maailmankuulun Radiohead-orkesterin. Isojen musiikintekijöiden kohdalla musiikin myynti ja jakelu esimerkiksi omien kotisivujen kautta saattaakin olla hyvä idea, mutta en usko tämän käytännön toimivuuteen yleisellä tasolla.
Yksi asia mihin usein olen itsekin joutunut törmäämään, on musiikin online-myynti. Ailamo kertoo vuonna 2008 online-myynnin kasvun vaativan huomattavaa teknistä kehitystä. Muun muassa IPodin ahkerana käyttäjänä allekirjoitan tämän täysin. Musiikkitiedostojen digitaaliselle online-jakelulle ei ole asetettu minkäänlaista yhteistä tiedostoformaattistandardia, jonka seurauksena verkkokaupat saavat itse päättää jakelemansa musiikkitiedostoformaatin, hinnan ja kopiosuojauksen. Tämä hankaloittaa niin lisensioivien levy-yhtiöiden kuin verkkokaupassa asioivien kuluttajien toimintaa. Musiikin ostamisen ja tallentamisen yhteydessä törmää usein monenlaisiin formaatteihin ja lyhenteisiin, jotka saattavat aiheuttaa todellista päänvaivaa. Eri soittimet nimittäin toimivat hieman erilaisin tekniikoin, ja siksi myös formaatit, eli tallennusmuodot poikkeavat toisistaan. Se mitä kuluttajan tulee tietää, on se mitkä formaatit sopivat hänen soittimeensa.
Ailamo käsittelee opinnäytteessään myös kustannuspalveluita ja mobiilipalveluita, joista jälkimmäisestä kuitenkin todetaan niiden olevan vielä vasta tulevaisuutta merkittävän tulonmuodostuksen kannalta. Ohjelmamyyntipalveluita sekä live-esiintymisiä käsitellään myös laajasti ja millä tavalla ne liittyvät levy-yhtiöiden ansaintalogiikkaan. Esiintymiset ja esiintymistilaisuuksissa myytävät oheistuotteet, ovat artistille ja musiikintekijälle se merkittävin tulonlähde, joista myös levy-yhtiöt hyötyvät. Molempien kasvun ennustetaan jatkuvan edelleen.
Mainontaa rahoituskeinona käyttävistä radiokanavista kirjoitetaan myös ja itse nostaisin esille esimerkkinä Spotifyn. Spotify on ruotsalainen musiikkipalvelu, jossa käyttäjät voivat kuunnella musiikkia ilmaiseksi suoratoistona Internetistä. Valikoimaa voi kuunnella artisteittain, albumeittain, tai tekemällä soittolistoja haluamistaan kappaleista. DRM-rajoituksista johtuen musiikkia ei voi kuunnella ohjelman ulkopuolella, mutta palvelussa tarjotaan kuitenkin linkkejä kauppoihin, joista musiikin voi ostaa joko ladattavana tai levyinä. Spotify on saatavilla toistaiseksi vain Ruotsissa, Norjassa, Suomessa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Espanjassa ja Alankomaissa. Spotify toimii täysin mainosrahoitteisesti.
Ailamo käsittelee opinnäytetyössään laajasti ja selkeästi levy-yhtiöiden tulonmuodostusta ja mistä ne kaikkinensa voivat koostua. Mitään viisasten kiveä tulonmuodostuksen kehittämiseksi nykyisestä tilasta Ailamo ei kuitenkaan tarjoa. Yhden mahdollisuuden alan taloudellisena pelastuksena hän nostaa kuitenkin esille ylitse muiden. Nimittäin uudenlaisia asiakassuhteita vaativat yritysten väliset sponsorointi- tai brändäystulot, sekä mainosrahoitteisen musiikin.
Ailamon mukaan mainosrahoitteisen mallin positiivisin puoli on erityisesti se, että tällä tavalla musiikista tehdään kuluttajalle ilmaista. Yritysmallin suurimpana haittana saattaa hänen mukaansa olla tulojen kohdentuminen ainoastaan artisteille, jotka nauttivat jo valmiiksi suosiota ja pienemmät, einiinkiinnostavat-artistit, jäävät isompien jalkoihin. Joskaan se ei nykytilanteesta juurikaan muutu.
Musiikkifuturologi, konsultti ja kirjailija Gerd Leonhardin lainatuin ajatus lienee, ”musiikki on kuin vettä”. Leonhardin mielestä ihanteellinen tilanne olisi, jos kaikki maailman musiikki virtaisi veden lailla ihmisten saatavilla. Ei ilmaiseksi, mutta ilmaisen tuntuisesti, pientä kuukausimaksua vastaan.
Hänen ajatuksensa saattaa toteutua odotettua aiemmin, jos mainosrahoitteiset musiikkipalvelut menestyvät. Vielä ne vakuuttavat olevansa musiikkikauppoja täydentäviä, eivät niitä korvaavia palveluita. Jos mainosrahoitteiset palvelut kuitenkin pääsevät suuren yleisön suosioon, vertaisverkot saattavat – musiikilla bisnestä tekevien onneksi – kohdata hitaan kuolemansa.
Toisaalta mainosrahoitteisten palveluiden voitto voi olla kohtalokas käänne myös lailliselle digimusiikkikaupalle. Mainoksien täyttämään maailmaan turtunut kuluttaja tuskin närkästyy muutamasta mainosvälipalasta ennen musiikin äärelle pääsemistä. Jos närkästyy, niin digitaalinen musiikkikauppa on aina auki.
perjantai 15. lokakuuta 2010
Maailmalle mars
Delicate Services Oy:n Tekesin toimeksiannosta laatima Kulttuuriviennin liiketoimintamallit –selvityksen tavoitteena on löytää konkreettisia toimenpide-ehdotuksia suomalaisen kulttuuriviennin liiketoiminnan kehittämiseksi. Selvityksessä todetaan suomalaisen kulttuuriviennin olevan osittain vielä lapsen kengissä, mutta tunnelin päässä nähdään valoa. Kulttuurivienti on vielä suhteellisen nuori ilmiö Suomessa, kärsien monin paikoin rutiinin puutteesta ja paljon resursseja meneekin vielä käytännön työn harjoitteluun. Kehitys on kuitenkin nopeaa ja jo nyt saadut tulokset ovat olleet positiivisia.
Selvityksessä esitellään kulttuuriviennin faktoja myös muun muassa rakkaasta naapuristamme Ruotsista, jossa alalla on huomattavasti pidemmät historiat ja saavutuksia voi joiltain osin pitää jopa menestystarinana. Kulttuuriteollisuuden markkinointiin käytetään aivan erilailla rahaa kuin Suomessa. Tekijät omaavat vastaavan uskottavuuden kuin minkä tahansa muun kansainvälistyvän elinkeinon harjoittajat ja uskaltavat ottaa itsensä jopa vakavasti. Voisiko yhtenä syynä olla taas se iänikuisesti jauhettu suomalaisten huono itsetunto? Vietävien tuotteiden sisällöstä sen ei enää pitäisi ainakaan olla kiinni, sillä tämän hetken kuumimmat suomalaiset rock- ja hevi-bändit ovat jo suurempia nimiä kuin ruotsalaiset vastaavat. Niin ikään selvityksessäkin hehkutettu Rabbit Filmsin Duudsonit-konsepti on suomalaista luovaa hulluutta parhaimmillaan. Kuka olisi ikinä voinut uskoa, että tämänkaltainen ilmiö voisi kasvaa yhdeksi Suomen kirkkaimmista kulttuurivientituotteista? Duudsoneiden yhdysvaltalaiseen jakelusopimukseen johtanut tuotteistaminen ja tuotekirjon laatiminen ovat suomalaista kulttuurivientiosaamista, jossa ollaan jopa ruotsalaisia edellä.
Kulttuurituotannon opiskelijan näkökulmasta selvityksen antamat faktat tuntuvat toivoa antavilta ja tulevaisuuden kannalta hedelmällisiltä. Toki myös haasteet ovat melkoiset, mutta enpä ole valitsemaani alaa muutenkaan helppona pitänyt. Erityisen suuresti sydäntäni lämmitti kohta ”kulttuuriviennin kaksin- tai kolminkertaistaminen viiden vuoden kuluessa oikeilla toimenpiteillä on aivan mahdollista, ja jos tämä tavoite saavutetaan hallitusti, syntyy samalla 4 000-8 000 uutta työpaikkaa.”
Juha Pekka Tapani Heikkinen, kulttuurituotannon opiskelija Helsingistä
Selvityksessä esitellään kulttuuriviennin faktoja myös muun muassa rakkaasta naapuristamme Ruotsista, jossa alalla on huomattavasti pidemmät historiat ja saavutuksia voi joiltain osin pitää jopa menestystarinana. Kulttuuriteollisuuden markkinointiin käytetään aivan erilailla rahaa kuin Suomessa. Tekijät omaavat vastaavan uskottavuuden kuin minkä tahansa muun kansainvälistyvän elinkeinon harjoittajat ja uskaltavat ottaa itsensä jopa vakavasti. Voisiko yhtenä syynä olla taas se iänikuisesti jauhettu suomalaisten huono itsetunto? Vietävien tuotteiden sisällöstä sen ei enää pitäisi ainakaan olla kiinni, sillä tämän hetken kuumimmat suomalaiset rock- ja hevi-bändit ovat jo suurempia nimiä kuin ruotsalaiset vastaavat. Niin ikään selvityksessäkin hehkutettu Rabbit Filmsin Duudsonit-konsepti on suomalaista luovaa hulluutta parhaimmillaan. Kuka olisi ikinä voinut uskoa, että tämänkaltainen ilmiö voisi kasvaa yhdeksi Suomen kirkkaimmista kulttuurivientituotteista? Duudsoneiden yhdysvaltalaiseen jakelusopimukseen johtanut tuotteistaminen ja tuotekirjon laatiminen ovat suomalaista kulttuurivientiosaamista, jossa ollaan jopa ruotsalaisia edellä.
Kulttuurituotannon opiskelijan näkökulmasta selvityksen antamat faktat tuntuvat toivoa antavilta ja tulevaisuuden kannalta hedelmällisiltä. Toki myös haasteet ovat melkoiset, mutta enpä ole valitsemaani alaa muutenkaan helppona pitänyt. Erityisen suuresti sydäntäni lämmitti kohta ”kulttuuriviennin kaksin- tai kolminkertaistaminen viiden vuoden kuluessa oikeilla toimenpiteillä on aivan mahdollista, ja jos tämä tavoite saavutetaan hallitusti, syntyy samalla 4 000-8 000 uutta työpaikkaa.”
Juha Pekka Tapani Heikkinen, kulttuurituotannon opiskelija Helsingistä
Kirjallisuustehtävä / Niko Ailamo
SUOMALAISEN INDIELEVY-YHTIÖN TULONMUODOSTUS
Äänitemyynnin laskun ja alan pirstoutumisen luoma haaste (2008).
tekijä: Niko Ailamo
Niko Ailamo on opinnäytetyössään ”suomalaisen indielevy-yhtiön tulonmuodostus" syventynyt pääasiassa kahteen kysymykseen, miten kotimainen indielevy-yhtiö toimialana voi korvata vähenevän tallennemyynnin muodostaman tulovajeen liiketoiminnassaan, sekä millaisia tulonmuodostusmahdollisuuksia indielevy-yhtiöillä on tulevaisuudessa? Edellisten lisäksi opinnäytetyössä keskeistä on ääniteteollisuuden ajankohtaisen (2008) tilan eritteleminen sekä uusien ansaintamallien ja kuluttajakäyttäytymisen ennustaminen etenkin indielevy-yhtiöiden toiminnassa..
Työssä on laajalla ja monipuolisilla tavoilla kuvailtu aihetta ja sen problematiikkaa tekohetkellä (2008). Käytetty lähdeainesto on ajankohtaista, haastatellut henkilöt alansa hyvin tuntevia, ja ylipäätään aineisto on keskenään toimivassa vuoropuhelussa. Raportoinnissa on faktisuuden sijaan huomioitu tiedon nopea muuttuminen, joka samalla nostaa työn pohdintaosuudet erityiseen asemaan.
Aineistoa on työssä käytetty hyvin myös peilaamaan tekijän omia kokemuksia ja näkökulmia kuluttajana, artistina sekä muuten alan työntekijänä. Yhtä lailla omat kokemukset ovat vastaavasti varmasti vaikuttaneet saatuun aineistoon kysymysten asettelusta lähtien, jolla taas on ollut vaikutusta haastattelujen etenemiseen ja siten koko työhön.
Havainnoista osa on jo muutamassa vuodessa muuttanut hieman muotoaan, mutta jotkut työssä pyöritellyistä toimintamalliehdotuksista lähivuosien musiikkiteollisuuden elvyttämiseksi ovat jo ainakin epäsuorasti vakiintumassa joidenkin ollessa edelleen kehitysasteella.
Opinnäytetyöksi teos kuvaa kattavasti nopeasti muuttuvia äänitemarkkinoita ja toimii samalla hyvänä yleisteoksena musiikkiteollisuudesta kiinnostuneille. Nopeista muutoksista huolimatta teos on varmastikin tulevaisuudessa hyödynnettävissä mielenkiintoisena vertailupohjana esim kulttuurituottajaopiskelijoille vm 2020.
Äänitemyynnin laskun ja alan pirstoutumisen luoma haaste (2008).
tekijä: Niko Ailamo
Niko Ailamo on opinnäytetyössään ”suomalaisen indielevy-yhtiön tulonmuodostus" syventynyt pääasiassa kahteen kysymykseen, miten kotimainen indielevy-yhtiö toimialana voi korvata vähenevän tallennemyynnin muodostaman tulovajeen liiketoiminnassaan, sekä millaisia tulonmuodostusmahdollisuuksia indielevy-yhtiöillä on tulevaisuudessa? Edellisten lisäksi opinnäytetyössä keskeistä on ääniteteollisuuden ajankohtaisen (2008) tilan eritteleminen sekä uusien ansaintamallien ja kuluttajakäyttäytymisen ennustaminen etenkin indielevy-yhtiöiden toiminnassa..
Työssä on laajalla ja monipuolisilla tavoilla kuvailtu aihetta ja sen problematiikkaa tekohetkellä (2008). Käytetty lähdeainesto on ajankohtaista, haastatellut henkilöt alansa hyvin tuntevia, ja ylipäätään aineisto on keskenään toimivassa vuoropuhelussa. Raportoinnissa on faktisuuden sijaan huomioitu tiedon nopea muuttuminen, joka samalla nostaa työn pohdintaosuudet erityiseen asemaan.
Aineistoa on työssä käytetty hyvin myös peilaamaan tekijän omia kokemuksia ja näkökulmia kuluttajana, artistina sekä muuten alan työntekijänä. Yhtä lailla omat kokemukset ovat vastaavasti varmasti vaikuttaneet saatuun aineistoon kysymysten asettelusta lähtien, jolla taas on ollut vaikutusta haastattelujen etenemiseen ja siten koko työhön.
Havainnoista osa on jo muutamassa vuodessa muuttanut hieman muotoaan, mutta jotkut työssä pyöritellyistä toimintamalliehdotuksista lähivuosien musiikkiteollisuuden elvyttämiseksi ovat jo ainakin epäsuorasti vakiintumassa joidenkin ollessa edelleen kehitysasteella.
Opinnäytetyöksi teos kuvaa kattavasti nopeasti muuttuvia äänitemarkkinoita ja toimii samalla hyvänä yleisteoksena musiikkiteollisuudesta kiinnostuneille. Nopeista muutoksista huolimatta teos on varmastikin tulevaisuudessa hyödynnettävissä mielenkiintoisena vertailupohjana esim kulttuurituottajaopiskelijoille vm 2020.
Liiketoimintaosaaminen / Peter Gerkman
Metropolia
Peter Gerkman 0800701
Kulttuurityö liiketoimintasektorilla
Kirjallisuustehtävä
15.10.2010
LIIKETOIMINTAOSAAMINEN - Menestyvän Yritystoiminnan Perusta
Riitta Viitala ja Eila Jylhä / Edita 2006
Kirja lähtee liikenteeseen yritystoiminnan perusasioista. 1. osa (1/5) käsittelee yritytoimintaa ja yrittäjyyttä. Osassa paneudutaan siihen miten yritysidea jalostetaan liikeideaksi, käydään läpi SWOT analyysi ja puhutaan yrityksen strategisista valinnoista. Luvussa käsitellään siis teemoja jotka edeltävät itse yritystoimintaa.
2. osa vie lukijan tilanteeseen missä yritys jo toimii markkinoilla. Asiakas tuodaan toiminnan keskipisteeseen ja asiakassuhteiden hallintaa painotetaan. Osassa käydään läpi kuuluisa markkinointimix. Palveluiden markkinoinnin erityisluonne käsitellään ja sitä verrataan tuotteiden markkinointiin.
3. osa pureutuu toimitusketjun hallintaan, toiminnan organisointiin ja henkilöstöön. Toimitusketju pilkotaan analyyttisesti tuotekehitykseen, logistiikkaan, tuotantoon ja verkostoitumiseen. Toiminnan organisointi käsittelee organisaatiorakennetta, työn organisointia ja yrityksen toiminnan fyysisiä puitteita. Henkilöstö luvussa kerrotaan henkilöstövoimavaroista ja -prosesseista.
4. osa perehdyttää lukijan johtamiseen. Tässä käsitellään johtajuutta yleensä sekä mennään erillaisiin johtamisjärjestelmiin kuten BSC, laatujohtaminen ja tavoite- ja tulosjohtaminen. Uusista johtamisjärjestelmistä tuodaan esiin tiedon johtaminen. Osan viimeisessä luvussa käsitellään talouden johtamista yrityksen talouhallinnon, johdon laskentatoimen, yleisen laskentatoimen, rahoituksen ja tunnuslukujen näkökulmista.
5. ja viimeinen osa paneutuu yrityksen kestävään tulevaisuuteen. Globaalisaatiota ei mainta mutta sen osasia on havaittavissa aiheiden valinnassa. Monimuotoisuuden johtamista käsitellään samoin kuin vastuullista liiketoimintaa. Riskien hallinta saa palstatilaa siinä missä kestävä kasvukin. Kirja loppuu tulevaisuuden ennakointiin, eli proaktiivisuus nostetaan reagointia tärkeämmäksi.
Kirja on kaikenkaikkiaan hyvin kattava ja se ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin vaikka on jo neljä vuotta vanha. Esimerkiksi Aalto-Yliopston Kauppakorkeakoulun pääsykoekirjat vuodelta 2010 sivuavat monia tämän kirjan teemoja joita ovat: monimuotoisuus, vastuullinen liiketoiminta, johdon laskentatoimi, rahoitus ja liiketoiminnan tunnusluvut.
Peter Gerkman 0800701
Kulttuurityö liiketoimintasektorilla
Kirjallisuustehtävä
15.10.2010
LIIKETOIMINTAOSAAMINEN - Menestyvän Yritystoiminnan Perusta
Riitta Viitala ja Eila Jylhä / Edita 2006
Kirja lähtee liikenteeseen yritystoiminnan perusasioista. 1. osa (1/5) käsittelee yritytoimintaa ja yrittäjyyttä. Osassa paneudutaan siihen miten yritysidea jalostetaan liikeideaksi, käydään läpi SWOT analyysi ja puhutaan yrityksen strategisista valinnoista. Luvussa käsitellään siis teemoja jotka edeltävät itse yritystoimintaa.
2. osa vie lukijan tilanteeseen missä yritys jo toimii markkinoilla. Asiakas tuodaan toiminnan keskipisteeseen ja asiakassuhteiden hallintaa painotetaan. Osassa käydään läpi kuuluisa markkinointimix. Palveluiden markkinoinnin erityisluonne käsitellään ja sitä verrataan tuotteiden markkinointiin.
3. osa pureutuu toimitusketjun hallintaan, toiminnan organisointiin ja henkilöstöön. Toimitusketju pilkotaan analyyttisesti tuotekehitykseen, logistiikkaan, tuotantoon ja verkostoitumiseen. Toiminnan organisointi käsittelee organisaatiorakennetta, työn organisointia ja yrityksen toiminnan fyysisiä puitteita. Henkilöstö luvussa kerrotaan henkilöstövoimavaroista ja -prosesseista.
4. osa perehdyttää lukijan johtamiseen. Tässä käsitellään johtajuutta yleensä sekä mennään erillaisiin johtamisjärjestelmiin kuten BSC, laatujohtaminen ja tavoite- ja tulosjohtaminen. Uusista johtamisjärjestelmistä tuodaan esiin tiedon johtaminen. Osan viimeisessä luvussa käsitellään talouden johtamista yrityksen talouhallinnon, johdon laskentatoimen, yleisen laskentatoimen, rahoituksen ja tunnuslukujen näkökulmista.
5. ja viimeinen osa paneutuu yrityksen kestävään tulevaisuuteen. Globaalisaatiota ei mainta mutta sen osasia on havaittavissa aiheiden valinnassa. Monimuotoisuuden johtamista käsitellään samoin kuin vastuullista liiketoimintaa. Riskien hallinta saa palstatilaa siinä missä kestävä kasvukin. Kirja loppuu tulevaisuuden ennakointiin, eli proaktiivisuus nostetaan reagointia tärkeämmäksi.
Kirja on kaikenkaikkiaan hyvin kattava ja se ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin vaikka on jo neljä vuotta vanha. Esimerkiksi Aalto-Yliopston Kauppakorkeakoulun pääsykoekirjat vuodelta 2010 sivuavat monia tämän kirjan teemoja joita ovat: monimuotoisuus, vastuullinen liiketoiminta, johdon laskentatoimi, rahoitus ja liiketoiminnan tunnusluvut.
Liiketoimintaosaaminen - menestyvän yritystoiminnan perusta
Viitala, Jylhä:
Liiketoimintaosaaminen – menestyvä yritystoiminnan perusta
Viitalan ja Jylhän Liiketoimintaosaaminen on perustavanlaatuinen opus bisnesmaailman toimintamalleihin, ja se on suunnattu erityistesti tuoreille yrittäjille ja yrityksen perustamista suunnitteleville. Kirja jakaantuu viiteen suurempaan osakokonaisuuteen: yritystoimintaan ja yrittäjyyteen, yritykseen markkinoilla, yritystoiminnan organisointiin ja resursointiin, liiketoiminnan johtamiseen sekä yrityksen kestävään tulevaisuuteen. Olen käsitellyt niistä itselleni mielenkiintoisimpia kokonaisuuksia.
Erityisen positiivinen yllätys muuten hieman kuivakassa yritysraamatussa oli luku yrityksen erilaisista vastuista. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että yritystään perustaville ja yrittäjän taitojaan hioville painotetaan myös yrittäjän vastuita, ei pelkästään vapauksia ja hyötyjä. Nykyisessä tuotantotalouden ja kulutusjuhlan maailmassa ei voi tarpeeksi peräänkuuluttaa ympäristön herkkyyttä ja ekologisuuden tärkeyttä. Kirjassa esitetty teesi ”taloudellista kasvua voidaan kuitenkin saavuttaa myös tuhoamatta ympäristöä, ja kasvun tuloksia voidaan käyttää esimerkiksi nykyaikaisempien ja ympäristöä säästävien tuotantolaitteiden ostoon” pitäisi mielestäni sisällyttää kaikkiin liiketalouden oppikirjoihin!
Pidin myös johtamista käsittelevästä kappaleesta: se syvensi hyvin tänä syksynä käytyä johtamistaidon kurssia. Managementin ja leadershipin eroavaisuudet ja merkitykset olivat esitelty hyvin, ja kappaleen teoreettinen viitekehys oli muutenkin vakuuttava.
Vaikka kirja on kokonaisuudessaan selkeä ja kattava perusopus liiketoiminnan perusteista, on se myös osittain rajoittunut liiketoiminnan perinteisemmille aloille. Kulttuurituottajana mietin paljon kirjan sovellettavuutta kulttuurialalle – monet esimerkit tuntuivat olevan vain suurten ja keskisuurten yritysten sekä hyödykkeiden tuotantoon liittyvien yritysten casejen esittelyjä. Tuottajan näkökulmasta monet kohdat pitää soveltaa ensin, eikä ohjenuoria voi täysin suoraviivaisesti seurata.
Mikäli olisin perustamassa omaa yritystä, olisi Liiketoimintaosaaminen hyvä ja ajan tasalla oleva tietokirja sitä varten. Sinänsä viittaukset Nalle Puhin filosofioihin olivat mielestäni hieman päälleliimatun tuntuisia ja teennäisiä korkea-asteelle ja tuleville ammattilaisille tarkoitetussa asiallisessa liiketoiminnan oppikirjassa.
Tytti S.
Liiketoimintaosaaminen – menestyvä yritystoiminnan perusta
Viitalan ja Jylhän Liiketoimintaosaaminen on perustavanlaatuinen opus bisnesmaailman toimintamalleihin, ja se on suunnattu erityistesti tuoreille yrittäjille ja yrityksen perustamista suunnitteleville. Kirja jakaantuu viiteen suurempaan osakokonaisuuteen: yritystoimintaan ja yrittäjyyteen, yritykseen markkinoilla, yritystoiminnan organisointiin ja resursointiin, liiketoiminnan johtamiseen sekä yrityksen kestävään tulevaisuuteen. Olen käsitellyt niistä itselleni mielenkiintoisimpia kokonaisuuksia.
Erityisen positiivinen yllätys muuten hieman kuivakassa yritysraamatussa oli luku yrityksen erilaisista vastuista. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että yritystään perustaville ja yrittäjän taitojaan hioville painotetaan myös yrittäjän vastuita, ei pelkästään vapauksia ja hyötyjä. Nykyisessä tuotantotalouden ja kulutusjuhlan maailmassa ei voi tarpeeksi peräänkuuluttaa ympäristön herkkyyttä ja ekologisuuden tärkeyttä. Kirjassa esitetty teesi ”taloudellista kasvua voidaan kuitenkin saavuttaa myös tuhoamatta ympäristöä, ja kasvun tuloksia voidaan käyttää esimerkiksi nykyaikaisempien ja ympäristöä säästävien tuotantolaitteiden ostoon” pitäisi mielestäni sisällyttää kaikkiin liiketalouden oppikirjoihin!
Pidin myös johtamista käsittelevästä kappaleesta: se syvensi hyvin tänä syksynä käytyä johtamistaidon kurssia. Managementin ja leadershipin eroavaisuudet ja merkitykset olivat esitelty hyvin, ja kappaleen teoreettinen viitekehys oli muutenkin vakuuttava.
Vaikka kirja on kokonaisuudessaan selkeä ja kattava perusopus liiketoiminnan perusteista, on se myös osittain rajoittunut liiketoiminnan perinteisemmille aloille. Kulttuurituottajana mietin paljon kirjan sovellettavuutta kulttuurialalle – monet esimerkit tuntuivat olevan vain suurten ja keskisuurten yritysten sekä hyödykkeiden tuotantoon liittyvien yritysten casejen esittelyjä. Tuottajan näkökulmasta monet kohdat pitää soveltaa ensin, eikä ohjenuoria voi täysin suoraviivaisesti seurata.
Mikäli olisin perustamassa omaa yritystä, olisi Liiketoimintaosaaminen hyvä ja ajan tasalla oleva tietokirja sitä varten. Sinänsä viittaukset Nalle Puhin filosofioihin olivat mielestäni hieman päälleliimatun tuntuisia ja teennäisiä korkea-asteelle ja tuleville ammattilaisille tarkoitetussa asiallisessa liiketoiminnan oppikirjassa.
Tytti S.
Lisa Sounio: Brändikäs
Lisa Sounion uunituore kirja Brändikäs tarjosi värikkään tuulahduksen markkinoinnin monipolviseen ja ehkä harmaaseenkin kirjallisuusluetteloon. Kirja peilaa vahvasti Brändin luomista ja markkinointiin vaikuttavia tekijöitä Sounion omiin kokemuksiin Iittalan ja Marimekon työntekijänä sekä kahden firman omistajana.
Aluksi teoksessa esitellään brändin käsite Sounion omien näkemysten mukaan ja sen jälkeen sitä tutkaillaan kuudesta eri näkökulmasta: markkinointi, viestintä, design, luovan talouden bisnes, verkottuminen ja asenne. Kaikissa osioissa pääteemana oli hiukan naivistinenkin näkemys uskalluksen ja innovatiivisuuden lisäyksen tuomasta myynnin ja tunnettuuden vallankumouksesta.
Kirja on tekstuuriltaan hyvin helppolukuista, mikä on uusi piirre markkinointikirjallisuudessa. Kirja ei yritä antaa lukijalle tietotaitoa markkinointiviestinnän kehittämiseen vaan pikemminkin ohjata ja rohkaista lukijaa luottamaan omaan ammattitaitoon ja sillä saavutettuihin tuloksiin. Välillä sen kansanomainen tarinankerronta tosin kääntyi jo itseään vastaan: olisin mielelläni lukenut tarkemmin kuvattua ja syvempää analyysia esitellyistä esimerkeistä.
Kirja potkii kansakuntaa eteenpäin kertomaan ja olemaan ylpeitä tuotoksistaan. Jos ei itse luota tuotteeseen tai itseensä, niin miksi joku toinen luottaisi? Sounion mukaan Suomi ei ole kaukana pohjoisessa tai syrjässä muulta maailmalta vaan kyseinen asenne on ajattelijan päässä.
Luin kirjan silkasta mielenkiinnosta, koska minulla on ollut ristiriitaiset tuntemukset kirjoittajaa kohtaan. Yllätyin positiivisesti. Suosittelen kirjaa kaikille niille, jotka kaipaavat sohvannurkkaan naistenlehden virkistystä, johon on lisätty muutama ripaus yleistietoa markkinoinnin vahvasta brändistä.
Maija Kylkilahti
Aluksi teoksessa esitellään brändin käsite Sounion omien näkemysten mukaan ja sen jälkeen sitä tutkaillaan kuudesta eri näkökulmasta: markkinointi, viestintä, design, luovan talouden bisnes, verkottuminen ja asenne. Kaikissa osioissa pääteemana oli hiukan naivistinenkin näkemys uskalluksen ja innovatiivisuuden lisäyksen tuomasta myynnin ja tunnettuuden vallankumouksesta.
Kirja on tekstuuriltaan hyvin helppolukuista, mikä on uusi piirre markkinointikirjallisuudessa. Kirja ei yritä antaa lukijalle tietotaitoa markkinointiviestinnän kehittämiseen vaan pikemminkin ohjata ja rohkaista lukijaa luottamaan omaan ammattitaitoon ja sillä saavutettuihin tuloksiin. Välillä sen kansanomainen tarinankerronta tosin kääntyi jo itseään vastaan: olisin mielelläni lukenut tarkemmin kuvattua ja syvempää analyysia esitellyistä esimerkeistä.
Kirja potkii kansakuntaa eteenpäin kertomaan ja olemaan ylpeitä tuotoksistaan. Jos ei itse luota tuotteeseen tai itseensä, niin miksi joku toinen luottaisi? Sounion mukaan Suomi ei ole kaukana pohjoisessa tai syrjässä muulta maailmalta vaan kyseinen asenne on ajattelijan päässä.
Luin kirjan silkasta mielenkiinnosta, koska minulla on ollut ristiriitaiset tuntemukset kirjoittajaa kohtaan. Yllätyin positiivisesti. Suosittelen kirjaa kaikille niille, jotka kaipaavat sohvannurkkaan naistenlehden virkistystä, johon on lisätty muutama ripaus yleistietoa markkinoinnin vahvasta brändistä.
Maija Kylkilahti
Tilaa:
Kommentit (Atom)