SUOMALAISEN INDIELEVY-YHTIÖN TULONMUODOSTUS
Äänitemyynnin laskun ja alan pirstoutumisen luoma haaste (2008)
tekijä: Niko Ailamo
Musiikki- ja etenkin ääniteollisuus on jälleen suurien kysymysten ja muutosten äärellä. Muutokset ovat Asiat muuttuvat nopeammin kuin tutkimukset ehtivät valmistua, jolloin ennustamisesta tulee avainsana.
Yksi ennustus on ollut Niko Ailamon vuonna 2008 kirjoitettama opinnäytetyö ”suomalaisen indielevy-yhtiön tulonmuodostus”. Työssään Ailamo on syventynyt pääasiassa kahteen kysymykseen, miten kotimainen indielevy-yhtiö toimialana voi korvata vähenevän tallennemyynnin muodostaman tulovajeen liiketoiminnassaan, sekä millaisia tulonmuodostusmahdollisuuksia indielevy-yhtiöillä on tulevaisuudessa? Edellisten lisäksi opinnäytetyössä keskeistä on ääniteteollisuuden ajankohtaisen (2008) tilan eritteleminen sekä uusien ansaintamallien ja kuluttajakäyttäytymisen ennustaminen etenkin indielevy-yhtiöiden toiminnassa..
Työssä on laajalla ja monipuolisilla tavoilla kuvailtu aihetta ja sen problematiikkaa tekohetkellä (2008). Käytetty lähdeainesto on ajankohtaista, teemahaastatteluiden informantit alansa hyvin tuntevia henkilöitä, ja ylipäätään aineisto on keskenään toimivassa vuoropuhelussa. Raportoinnissa on huomioitu tiedon nopea muuttuminen, joka samalla nostaa työn pohdintaosuudet erityiseen asemaan. Jo nyt on havaittavissa tiettyjä muutoksia kyseisen opinnäytetyön tekemisestä, mutta tämän hetkiset suunnat tuntuvat ainakin osittain noudattavan opinnäytetyön ennustuksia. Työssä ennustetuista tulevista toimintamalleista lähivuosien musiikkiteollisuuden elvyttämiseksi jotkin ovat jo ainakin epäsuorasti vakiintuneet, ja osa vielä kehitysasteella, jo muutaman vuoden sisällä teoksen kirjoittamisesta.
Aineistoa on työssä käytetty hyvin myös peilaamaan tekijän omia kokemuksia ja näkökulmia kuluttajana, artistina kuin sekä musiikkialan ammattilaisena. Yhtä lailla omat kokemukset ovat vaikuttaneet saatuun aineistoon kysymysten asettelusta lähtien, jolla vastaavasti on vaikutusta haastattelujen etenemiseen ja saatuihin havaintoihin.
Opinnäytetyöksi teos kuvaa kattavasti nopeasti muuttuvia äänitemarkkinoita ja toimii samalla hyvänä yleisteoksena musiikkiteollisuudesta kiinnostuneille. Nopeista muutoksista huolimatta teos on tulevaisuudessa hyödynnettävissä otollisena vertailupohjana esim kulttuurituottajaopiskelijoille vm 2020.
maanantai 25. lokakuuta 2010
maanantai 18. lokakuuta 2010
Suomalaisen indielevy-yhtiön tulonmuodostus - Niko Ailamo
Kolmannella kerralla vihdoinkin blogi-sivu aukesi. Sähköpostiinhan tehtävän palautin jo viime viikolla, joten itse lasken toimittaneeni tehtävän ajoissa.
Kulttuurityö liiketoiminnan sektorilla Metropolia AMK
Nils Nordling 0900748
Blogi-tehtävä
SUOMALAISEN INDIELEVY-YHTIÖN TULONMUODOSTUS
Äänitemyynnin laskun ja alan pirstoutumisen luoma haaste
Niko Ailamo Opinnäytetyö 16.1.2008
Niko Ailamon vuonna 2008 tehdyssä opinnäytetyössä ”suomalaisen indielevy-yhtiön tulonmuodostus”, käsitellään laajalti paitsi indielevy-yhtiöiden tulonmuodostusta, myös yleisesti levy-yhtiöiden, etenkin pienlevy-yhtiöiden sekä musiikintekijöiden nykypäivän ja tulevaisuuden haasteita mm. digitaalisen äänitekaupan yleistyessä. Ailamon tekstistä kuuluu hänen laaja tietämyksensä ja havainnointinsa musiikkibisneksestä, niin muusikon, pienlevy-yhtiö yrittäjän kuin musiikkilehden toimittajankin näkökulmasta. Olkoonkin että kolmessa vuodessa asiat ovat jonkin verran muuttuneet ja levy-yhtiöt ovat kuin ovatkin, ainakin osittain, pystyneet vastaamaan näihin edellä mainittuihin haasteisiin. Levy-myynti toki on edelleen laskussa, mutta levy-yhtiöt ovat melko nopeasti päässeet osaksi digitaalista äänitekauppaa, vaikka musiikin laiton lataaminen internetistä yhä ongelma onkin.
Itselläni oli musiikintekijänä kohtuullisen helppo työ samaistua Ailamon esittämiin argumentteihin. Omakohtainen esimerkki äänitealan muutoksen tuomista ongelmista minulla on esittää oman orkesterini Ahvenanmaalla toimivan levy-yhtiön, Lion Musicin julkaisemassa tiedotteessa pari vuotta sitten:
”Tekijänoikeudella suojatun sisällön luvaton lataaminen on monille levy-yhtiöille suuri ongelma, ja monet levy-yhtiöt ovat miettineet erilaisia keinoja, joiden avulla luvatonta lataamista saataisiin hillittyä. Suomalainen levy-yhtiö Lion Music on ottanut asian tiimoilta käyttöön uudet keinot, sillä levy-yhtiön ei ota enää listoilleen uusia artisteja, koska luvaton lataaminen ajaa independent-musiikkia tekevät tahot rahattomiksi”.
Levy-yhtiön mukaan tilannetta katsotaan uudelleen, jos poliitikot kieltävät P2P-sivustot ja luvattoman tiedostonjakelun, joten valtion nykyisten suunnitelmien valossa Lion Musicin uusien artistien hylkääminen jatkuu vielä pitkään.
Lion Music on listannut sivullaan heidän edustamiensa artistien ja yhtyeiden luvattomia latausmääriä yhdeltä torrent-sivustolta, ja näiden lukujen valossa esim. Angel Of Eden -yhtyeen The End Of Never -albumia on ladattu luvatta yli 9 000 kertaa. Joidenkin tahojen mukaan luvaton lataaminen ei vaikuta negatiivisesti levyjen myyntiin, mutta Lion Musicin mukaan tilanne on päinvastainen. Levy-yhtiö toivookin, että luvatonta lataamista harrastavat tahot miettisivät toimiensa haittavaikutuksia jatkossa. Levy-yhtiön mukaan luvattomat lataajat tuskin pitäisivät siitä, että levy-yhtiön kaverit tulisivat heidän koteihinsa ja veisivät heidän palkkasekkinsä.
Cd-levyn tuhosta on puhuttu jo vuosia. En silti usko, että se poistuu markkinoilta, sillä tietyt formaatit, kuten vinyylitkin, tulevat aina pitämään pintansa.
Cd-levy saattaa pysyä pienten harrastelijapiirien suosiossa myös siksi, että monelle kansilehtien selaaminen on yhtä merkittävä osa elämystä kuin itse musiikki. Myös alaikäiset, joilla ei ole verkkopankkitunnuksia eikä luottokorttia, jäävät paitsi digimusiikista. Nettiä vierastavat aikuisetkin tulevat vaeltamaan vielä monta vuotta levyhyllyiltä toiselle.
Kuluttaja on siitä onnellisessa asemassa, että tulevaisuudessa kaikki musiikki on kuunneltavissa ennen ostopäätöksen tekemistä. Jos omaa mielipidettä on vaikea muodostaa, netissä arvosanat on jo jaettu.
Ailamo nostaakin, ja mielestäni täysin aiheellisesti esiin kysymyksen, miksei äänilevyteollisuus ja tekijänoikeusjärjestöt yrittäneet aikanaan hyötyä digitaalisesta jakelukanavasta, vaan taistelivat kynsin hampain teknologista kehitystä vastaan.
Tallennemyyntiin perustuvan äänilevybisneksen arvoketju on moniportainen. Jokaisen portaan pitää myös saada osuutensa kuluttajan maksamasta hinnasta. Bisneksen pitkä arvoketju ja taiteilijoiden keskimäärin heikko neuvotteluasema on ajan mittaan kutistanut taiteilijoiden rojaltisiivun lähes olemattomiin. Perinteisen tallennemyynnin osalta tilanne on jossain mielessä jopa ymmärrettävissä, vaikka sitä ei pidä välttämättä hyväksyä - ainakaan minään luonnonlakina. Kun verkkomusiikin myynnin arvoketjusta jää pois useimmissa tapauksissa lopulta koko valmistus- ja logistiikkaketju tukku- ja vähittäisportaineen, muuttuu musiikkimyynnin talouskin ratkaisevasti. Jotkut jo lanseeratut - levy-yhtiöistä ilmeisen riippumattomat - palvelut näyttävät ottaneen lähtökohdakseen esimerkiksi tasajaon periaatteen kaupan ja artistin kesken. Mutta mitä tekevät levy-yhtiöt?
2000-luvun alussa levy-yhtiöiden kiusana olivat laittomat piraattikopiot äänitteistä, mutta vertaisverkot ja mahdollisuus musiikin digitaaliseen lataamiseen internetistä, ovatkin ajaneet levy-yhtiöt ja mielestäni erityisesti pienlevy-yhtiöt selkä seinää vasten. Opinnäytetyössään kirjoittaja pohtii keinoja siihen, miten laiton musiikin lataaminen saataisiin kuriin ja kassavirrat käännettyä takaisin levy-yhtiöille sekä musiikintekijöille, mutta vastauksia Ailamo ei silti tunnu löytävän.. Tosin jos olisi löytänyt, niin hän olisi jo varmaankin hyvin menestynyt ja varakas mies.
Yhtenä vaihtoehtona hän esittää ”Musiikkiveroa”. Musiikki lisensoitaisiin kaikille ihmisille vapaasti käytettäväksi, operaattoreiden välittämien palkkioiden tai verojen avulla. Tämä vaihtoehto on mielestäni kuin kommunismi. Periaatteessa loistava ja toimiva konsepti, mutta käytännössä sekä toteutukseltaan moniongelmainen. ”Kuka jakaa rahat ja millä perusteella?” ja ”kuka rakentaa infrastruktuurin?”, ”kuinka saada kaikki mukaan?”, ovat vain joitain kysymyksiä, joihin olisi löydettävä vastaukset ennen musiikkiveron teoreettistakaan onnistumista.
Toinen ajatus jonka toimivuudesta olen kirjoittajan kanssa eri mieltä, on itsenäinen myynti. Musiikintekijällehän tämä vaihtoehto saattaisi olla taloudellisesti hyvä vaihtoehto, mutta levy-yhtiöille se merkitsisi suoranaista kuoliniskua, mikäli kaikki suuret orkesterit ja musiikintekijät alkaisivat julkaista, myydä ja jaella musiikkiaan itsenäisesti ilman välikäsiä. Toisaalta, saavuttaisiko einiintunnettu-orkesteri/musiikintekijä saman myynnin ja taloudellisen voiton ilman levy-yhtiön markkinointikoneistoa ja jakelukanavia? Onnistuneena esimerkkinä välikäsien pois jättämisestä ja miljoona voitoista, kirjoittaja nostaa esiin maailmankuulun Radiohead-orkesterin. Isojen musiikintekijöiden kohdalla musiikin myynti ja jakelu esimerkiksi omien kotisivujen kautta saattaakin olla hyvä idea, mutta en usko tämän käytännön toimivuuteen yleisellä tasolla.
Yksi asia mihin usein olen itsekin joutunut törmäämään, on musiikin online-myynti. Ailamo kertoo vuonna 2008 online-myynnin kasvun vaativan huomattavaa teknistä kehitystä. Muun muassa IPodin ahkerana käyttäjänä allekirjoitan tämän täysin. Musiikkitiedostojen digitaaliselle online-jakelulle ei ole asetettu minkäänlaista yhteistä tiedostoformaattistandardia, jonka seurauksena verkkokaupat saavat itse päättää jakelemansa musiikkitiedostoformaatin, hinnan ja kopiosuojauksen. Tämä hankaloittaa niin lisensioivien levy-yhtiöiden kuin verkkokaupassa asioivien kuluttajien toimintaa. Musiikin ostamisen ja tallentamisen yhteydessä törmää usein monenlaisiin formaatteihin ja lyhenteisiin, jotka saattavat aiheuttaa todellista päänvaivaa. Eri soittimet nimittäin toimivat hieman erilaisin tekniikoin, ja siksi myös formaatit, eli tallennusmuodot poikkeavat toisistaan. Se mitä kuluttajan tulee tietää, on se mitkä formaatit sopivat hänen soittimeensa.
Ailamo käsittelee opinnäytteessään myös kustannuspalveluita ja mobiilipalveluita, joista jälkimmäisestä kuitenkin todetaan niiden olevan vielä vasta tulevaisuutta merkittävän tulonmuodostuksen kannalta. Ohjelmamyyntipalveluita sekä live-esiintymisiä käsitellään myös laajasti ja millä tavalla ne liittyvät levy-yhtiöiden ansaintalogiikkaan. Esiintymiset ja esiintymistilaisuuksissa myytävät oheistuotteet, ovat artistille ja musiikintekijälle se merkittävin tulonlähde, joista myös levy-yhtiöt hyötyvät. Molempien kasvun ennustetaan jatkuvan edelleen.
Mainontaa rahoituskeinona käyttävistä radiokanavista kirjoitetaan myös ja itse nostaisin esille esimerkkinä Spotifyn. Spotify on ruotsalainen musiikkipalvelu, jossa käyttäjät voivat kuunnella musiikkia ilmaiseksi suoratoistona Internetistä. Valikoimaa voi kuunnella artisteittain, albumeittain, tai tekemällä soittolistoja haluamistaan kappaleista. DRM-rajoituksista johtuen musiikkia ei voi kuunnella ohjelman ulkopuolella, mutta palvelussa tarjotaan kuitenkin linkkejä kauppoihin, joista musiikin voi ostaa joko ladattavana tai levyinä. Spotify on saatavilla toistaiseksi vain Ruotsissa, Norjassa, Suomessa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Espanjassa ja Alankomaissa. Spotify toimii täysin mainosrahoitteisesti.
Ailamo käsittelee opinnäytetyössään laajasti ja selkeästi levy-yhtiöiden tulonmuodostusta ja mistä ne kaikkinensa voivat koostua. Mitään viisasten kiveä tulonmuodostuksen kehittämiseksi nykyisestä tilasta Ailamo ei kuitenkaan tarjoa. Yhden mahdollisuuden alan taloudellisena pelastuksena hän nostaa kuitenkin esille ylitse muiden. Nimittäin uudenlaisia asiakassuhteita vaativat yritysten väliset sponsorointi- tai brändäystulot, sekä mainosrahoitteisen musiikin.
Ailamon mukaan mainosrahoitteisen mallin positiivisin puoli on erityisesti se, että tällä tavalla musiikista tehdään kuluttajalle ilmaista. Yritysmallin suurimpana haittana saattaa hänen mukaansa olla tulojen kohdentuminen ainoastaan artisteille, jotka nauttivat jo valmiiksi suosiota ja pienemmät, einiinkiinnostavat-artistit, jäävät isompien jalkoihin. Joskaan se ei nykytilanteesta juurikaan muutu.
Musiikkifuturologi, konsultti ja kirjailija Gerd Leonhardin lainatuin ajatus lienee, ”musiikki on kuin vettä”. Leonhardin mielestä ihanteellinen tilanne olisi, jos kaikki maailman musiikki virtaisi veden lailla ihmisten saatavilla. Ei ilmaiseksi, mutta ilmaisen tuntuisesti, pientä kuukausimaksua vastaan.
Hänen ajatuksensa saattaa toteutua odotettua aiemmin, jos mainosrahoitteiset musiikkipalvelut menestyvät. Vielä ne vakuuttavat olevansa musiikkikauppoja täydentäviä, eivät niitä korvaavia palveluita. Jos mainosrahoitteiset palvelut kuitenkin pääsevät suuren yleisön suosioon, vertaisverkot saattavat – musiikilla bisnestä tekevien onneksi – kohdata hitaan kuolemansa.
Toisaalta mainosrahoitteisten palveluiden voitto voi olla kohtalokas käänne myös lailliselle digimusiikkikaupalle. Mainoksien täyttämään maailmaan turtunut kuluttaja tuskin närkästyy muutamasta mainosvälipalasta ennen musiikin äärelle pääsemistä. Jos närkästyy, niin digitaalinen musiikkikauppa on aina auki.
Kulttuurityö liiketoiminnan sektorilla Metropolia AMK
Nils Nordling 0900748
Blogi-tehtävä
SUOMALAISEN INDIELEVY-YHTIÖN TULONMUODOSTUS
Äänitemyynnin laskun ja alan pirstoutumisen luoma haaste
Niko Ailamo Opinnäytetyö 16.1.2008
Niko Ailamon vuonna 2008 tehdyssä opinnäytetyössä ”suomalaisen indielevy-yhtiön tulonmuodostus”, käsitellään laajalti paitsi indielevy-yhtiöiden tulonmuodostusta, myös yleisesti levy-yhtiöiden, etenkin pienlevy-yhtiöiden sekä musiikintekijöiden nykypäivän ja tulevaisuuden haasteita mm. digitaalisen äänitekaupan yleistyessä. Ailamon tekstistä kuuluu hänen laaja tietämyksensä ja havainnointinsa musiikkibisneksestä, niin muusikon, pienlevy-yhtiö yrittäjän kuin musiikkilehden toimittajankin näkökulmasta. Olkoonkin että kolmessa vuodessa asiat ovat jonkin verran muuttuneet ja levy-yhtiöt ovat kuin ovatkin, ainakin osittain, pystyneet vastaamaan näihin edellä mainittuihin haasteisiin. Levy-myynti toki on edelleen laskussa, mutta levy-yhtiöt ovat melko nopeasti päässeet osaksi digitaalista äänitekauppaa, vaikka musiikin laiton lataaminen internetistä yhä ongelma onkin.
Itselläni oli musiikintekijänä kohtuullisen helppo työ samaistua Ailamon esittämiin argumentteihin. Omakohtainen esimerkki äänitealan muutoksen tuomista ongelmista minulla on esittää oman orkesterini Ahvenanmaalla toimivan levy-yhtiön, Lion Musicin julkaisemassa tiedotteessa pari vuotta sitten:
”Tekijänoikeudella suojatun sisällön luvaton lataaminen on monille levy-yhtiöille suuri ongelma, ja monet levy-yhtiöt ovat miettineet erilaisia keinoja, joiden avulla luvatonta lataamista saataisiin hillittyä. Suomalainen levy-yhtiö Lion Music on ottanut asian tiimoilta käyttöön uudet keinot, sillä levy-yhtiön ei ota enää listoilleen uusia artisteja, koska luvaton lataaminen ajaa independent-musiikkia tekevät tahot rahattomiksi”.
Levy-yhtiön mukaan tilannetta katsotaan uudelleen, jos poliitikot kieltävät P2P-sivustot ja luvattoman tiedostonjakelun, joten valtion nykyisten suunnitelmien valossa Lion Musicin uusien artistien hylkääminen jatkuu vielä pitkään.
Lion Music on listannut sivullaan heidän edustamiensa artistien ja yhtyeiden luvattomia latausmääriä yhdeltä torrent-sivustolta, ja näiden lukujen valossa esim. Angel Of Eden -yhtyeen The End Of Never -albumia on ladattu luvatta yli 9 000 kertaa. Joidenkin tahojen mukaan luvaton lataaminen ei vaikuta negatiivisesti levyjen myyntiin, mutta Lion Musicin mukaan tilanne on päinvastainen. Levy-yhtiö toivookin, että luvatonta lataamista harrastavat tahot miettisivät toimiensa haittavaikutuksia jatkossa. Levy-yhtiön mukaan luvattomat lataajat tuskin pitäisivät siitä, että levy-yhtiön kaverit tulisivat heidän koteihinsa ja veisivät heidän palkkasekkinsä.
Cd-levyn tuhosta on puhuttu jo vuosia. En silti usko, että se poistuu markkinoilta, sillä tietyt formaatit, kuten vinyylitkin, tulevat aina pitämään pintansa.
Cd-levy saattaa pysyä pienten harrastelijapiirien suosiossa myös siksi, että monelle kansilehtien selaaminen on yhtä merkittävä osa elämystä kuin itse musiikki. Myös alaikäiset, joilla ei ole verkkopankkitunnuksia eikä luottokorttia, jäävät paitsi digimusiikista. Nettiä vierastavat aikuisetkin tulevat vaeltamaan vielä monta vuotta levyhyllyiltä toiselle.
Kuluttaja on siitä onnellisessa asemassa, että tulevaisuudessa kaikki musiikki on kuunneltavissa ennen ostopäätöksen tekemistä. Jos omaa mielipidettä on vaikea muodostaa, netissä arvosanat on jo jaettu.
Ailamo nostaakin, ja mielestäni täysin aiheellisesti esiin kysymyksen, miksei äänilevyteollisuus ja tekijänoikeusjärjestöt yrittäneet aikanaan hyötyä digitaalisesta jakelukanavasta, vaan taistelivat kynsin hampain teknologista kehitystä vastaan.
Tallennemyyntiin perustuvan äänilevybisneksen arvoketju on moniportainen. Jokaisen portaan pitää myös saada osuutensa kuluttajan maksamasta hinnasta. Bisneksen pitkä arvoketju ja taiteilijoiden keskimäärin heikko neuvotteluasema on ajan mittaan kutistanut taiteilijoiden rojaltisiivun lähes olemattomiin. Perinteisen tallennemyynnin osalta tilanne on jossain mielessä jopa ymmärrettävissä, vaikka sitä ei pidä välttämättä hyväksyä - ainakaan minään luonnonlakina. Kun verkkomusiikin myynnin arvoketjusta jää pois useimmissa tapauksissa lopulta koko valmistus- ja logistiikkaketju tukku- ja vähittäisportaineen, muuttuu musiikkimyynnin talouskin ratkaisevasti. Jotkut jo lanseeratut - levy-yhtiöistä ilmeisen riippumattomat - palvelut näyttävät ottaneen lähtökohdakseen esimerkiksi tasajaon periaatteen kaupan ja artistin kesken. Mutta mitä tekevät levy-yhtiöt?
2000-luvun alussa levy-yhtiöiden kiusana olivat laittomat piraattikopiot äänitteistä, mutta vertaisverkot ja mahdollisuus musiikin digitaaliseen lataamiseen internetistä, ovatkin ajaneet levy-yhtiöt ja mielestäni erityisesti pienlevy-yhtiöt selkä seinää vasten. Opinnäytetyössään kirjoittaja pohtii keinoja siihen, miten laiton musiikin lataaminen saataisiin kuriin ja kassavirrat käännettyä takaisin levy-yhtiöille sekä musiikintekijöille, mutta vastauksia Ailamo ei silti tunnu löytävän.. Tosin jos olisi löytänyt, niin hän olisi jo varmaankin hyvin menestynyt ja varakas mies.
Yhtenä vaihtoehtona hän esittää ”Musiikkiveroa”. Musiikki lisensoitaisiin kaikille ihmisille vapaasti käytettäväksi, operaattoreiden välittämien palkkioiden tai verojen avulla. Tämä vaihtoehto on mielestäni kuin kommunismi. Periaatteessa loistava ja toimiva konsepti, mutta käytännössä sekä toteutukseltaan moniongelmainen. ”Kuka jakaa rahat ja millä perusteella?” ja ”kuka rakentaa infrastruktuurin?”, ”kuinka saada kaikki mukaan?”, ovat vain joitain kysymyksiä, joihin olisi löydettävä vastaukset ennen musiikkiveron teoreettistakaan onnistumista.
Toinen ajatus jonka toimivuudesta olen kirjoittajan kanssa eri mieltä, on itsenäinen myynti. Musiikintekijällehän tämä vaihtoehto saattaisi olla taloudellisesti hyvä vaihtoehto, mutta levy-yhtiöille se merkitsisi suoranaista kuoliniskua, mikäli kaikki suuret orkesterit ja musiikintekijät alkaisivat julkaista, myydä ja jaella musiikkiaan itsenäisesti ilman välikäsiä. Toisaalta, saavuttaisiko einiintunnettu-orkesteri/musiikintekijä saman myynnin ja taloudellisen voiton ilman levy-yhtiön markkinointikoneistoa ja jakelukanavia? Onnistuneena esimerkkinä välikäsien pois jättämisestä ja miljoona voitoista, kirjoittaja nostaa esiin maailmankuulun Radiohead-orkesterin. Isojen musiikintekijöiden kohdalla musiikin myynti ja jakelu esimerkiksi omien kotisivujen kautta saattaakin olla hyvä idea, mutta en usko tämän käytännön toimivuuteen yleisellä tasolla.
Yksi asia mihin usein olen itsekin joutunut törmäämään, on musiikin online-myynti. Ailamo kertoo vuonna 2008 online-myynnin kasvun vaativan huomattavaa teknistä kehitystä. Muun muassa IPodin ahkerana käyttäjänä allekirjoitan tämän täysin. Musiikkitiedostojen digitaaliselle online-jakelulle ei ole asetettu minkäänlaista yhteistä tiedostoformaattistandardia, jonka seurauksena verkkokaupat saavat itse päättää jakelemansa musiikkitiedostoformaatin, hinnan ja kopiosuojauksen. Tämä hankaloittaa niin lisensioivien levy-yhtiöiden kuin verkkokaupassa asioivien kuluttajien toimintaa. Musiikin ostamisen ja tallentamisen yhteydessä törmää usein monenlaisiin formaatteihin ja lyhenteisiin, jotka saattavat aiheuttaa todellista päänvaivaa. Eri soittimet nimittäin toimivat hieman erilaisin tekniikoin, ja siksi myös formaatit, eli tallennusmuodot poikkeavat toisistaan. Se mitä kuluttajan tulee tietää, on se mitkä formaatit sopivat hänen soittimeensa.
Ailamo käsittelee opinnäytteessään myös kustannuspalveluita ja mobiilipalveluita, joista jälkimmäisestä kuitenkin todetaan niiden olevan vielä vasta tulevaisuutta merkittävän tulonmuodostuksen kannalta. Ohjelmamyyntipalveluita sekä live-esiintymisiä käsitellään myös laajasti ja millä tavalla ne liittyvät levy-yhtiöiden ansaintalogiikkaan. Esiintymiset ja esiintymistilaisuuksissa myytävät oheistuotteet, ovat artistille ja musiikintekijälle se merkittävin tulonlähde, joista myös levy-yhtiöt hyötyvät. Molempien kasvun ennustetaan jatkuvan edelleen.
Mainontaa rahoituskeinona käyttävistä radiokanavista kirjoitetaan myös ja itse nostaisin esille esimerkkinä Spotifyn. Spotify on ruotsalainen musiikkipalvelu, jossa käyttäjät voivat kuunnella musiikkia ilmaiseksi suoratoistona Internetistä. Valikoimaa voi kuunnella artisteittain, albumeittain, tai tekemällä soittolistoja haluamistaan kappaleista. DRM-rajoituksista johtuen musiikkia ei voi kuunnella ohjelman ulkopuolella, mutta palvelussa tarjotaan kuitenkin linkkejä kauppoihin, joista musiikin voi ostaa joko ladattavana tai levyinä. Spotify on saatavilla toistaiseksi vain Ruotsissa, Norjassa, Suomessa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Espanjassa ja Alankomaissa. Spotify toimii täysin mainosrahoitteisesti.
Ailamo käsittelee opinnäytetyössään laajasti ja selkeästi levy-yhtiöiden tulonmuodostusta ja mistä ne kaikkinensa voivat koostua. Mitään viisasten kiveä tulonmuodostuksen kehittämiseksi nykyisestä tilasta Ailamo ei kuitenkaan tarjoa. Yhden mahdollisuuden alan taloudellisena pelastuksena hän nostaa kuitenkin esille ylitse muiden. Nimittäin uudenlaisia asiakassuhteita vaativat yritysten väliset sponsorointi- tai brändäystulot, sekä mainosrahoitteisen musiikin.
Ailamon mukaan mainosrahoitteisen mallin positiivisin puoli on erityisesti se, että tällä tavalla musiikista tehdään kuluttajalle ilmaista. Yritysmallin suurimpana haittana saattaa hänen mukaansa olla tulojen kohdentuminen ainoastaan artisteille, jotka nauttivat jo valmiiksi suosiota ja pienemmät, einiinkiinnostavat-artistit, jäävät isompien jalkoihin. Joskaan se ei nykytilanteesta juurikaan muutu.
Musiikkifuturologi, konsultti ja kirjailija Gerd Leonhardin lainatuin ajatus lienee, ”musiikki on kuin vettä”. Leonhardin mielestä ihanteellinen tilanne olisi, jos kaikki maailman musiikki virtaisi veden lailla ihmisten saatavilla. Ei ilmaiseksi, mutta ilmaisen tuntuisesti, pientä kuukausimaksua vastaan.
Hänen ajatuksensa saattaa toteutua odotettua aiemmin, jos mainosrahoitteiset musiikkipalvelut menestyvät. Vielä ne vakuuttavat olevansa musiikkikauppoja täydentäviä, eivät niitä korvaavia palveluita. Jos mainosrahoitteiset palvelut kuitenkin pääsevät suuren yleisön suosioon, vertaisverkot saattavat – musiikilla bisnestä tekevien onneksi – kohdata hitaan kuolemansa.
Toisaalta mainosrahoitteisten palveluiden voitto voi olla kohtalokas käänne myös lailliselle digimusiikkikaupalle. Mainoksien täyttämään maailmaan turtunut kuluttaja tuskin närkästyy muutamasta mainosvälipalasta ennen musiikin äärelle pääsemistä. Jos närkästyy, niin digitaalinen musiikkikauppa on aina auki.
perjantai 15. lokakuuta 2010
Maailmalle mars
Delicate Services Oy:n Tekesin toimeksiannosta laatima Kulttuuriviennin liiketoimintamallit –selvityksen tavoitteena on löytää konkreettisia toimenpide-ehdotuksia suomalaisen kulttuuriviennin liiketoiminnan kehittämiseksi. Selvityksessä todetaan suomalaisen kulttuuriviennin olevan osittain vielä lapsen kengissä, mutta tunnelin päässä nähdään valoa. Kulttuurivienti on vielä suhteellisen nuori ilmiö Suomessa, kärsien monin paikoin rutiinin puutteesta ja paljon resursseja meneekin vielä käytännön työn harjoitteluun. Kehitys on kuitenkin nopeaa ja jo nyt saadut tulokset ovat olleet positiivisia.
Selvityksessä esitellään kulttuuriviennin faktoja myös muun muassa rakkaasta naapuristamme Ruotsista, jossa alalla on huomattavasti pidemmät historiat ja saavutuksia voi joiltain osin pitää jopa menestystarinana. Kulttuuriteollisuuden markkinointiin käytetään aivan erilailla rahaa kuin Suomessa. Tekijät omaavat vastaavan uskottavuuden kuin minkä tahansa muun kansainvälistyvän elinkeinon harjoittajat ja uskaltavat ottaa itsensä jopa vakavasti. Voisiko yhtenä syynä olla taas se iänikuisesti jauhettu suomalaisten huono itsetunto? Vietävien tuotteiden sisällöstä sen ei enää pitäisi ainakaan olla kiinni, sillä tämän hetken kuumimmat suomalaiset rock- ja hevi-bändit ovat jo suurempia nimiä kuin ruotsalaiset vastaavat. Niin ikään selvityksessäkin hehkutettu Rabbit Filmsin Duudsonit-konsepti on suomalaista luovaa hulluutta parhaimmillaan. Kuka olisi ikinä voinut uskoa, että tämänkaltainen ilmiö voisi kasvaa yhdeksi Suomen kirkkaimmista kulttuurivientituotteista? Duudsoneiden yhdysvaltalaiseen jakelusopimukseen johtanut tuotteistaminen ja tuotekirjon laatiminen ovat suomalaista kulttuurivientiosaamista, jossa ollaan jopa ruotsalaisia edellä.
Kulttuurituotannon opiskelijan näkökulmasta selvityksen antamat faktat tuntuvat toivoa antavilta ja tulevaisuuden kannalta hedelmällisiltä. Toki myös haasteet ovat melkoiset, mutta enpä ole valitsemaani alaa muutenkaan helppona pitänyt. Erityisen suuresti sydäntäni lämmitti kohta ”kulttuuriviennin kaksin- tai kolminkertaistaminen viiden vuoden kuluessa oikeilla toimenpiteillä on aivan mahdollista, ja jos tämä tavoite saavutetaan hallitusti, syntyy samalla 4 000-8 000 uutta työpaikkaa.”
Juha Pekka Tapani Heikkinen, kulttuurituotannon opiskelija Helsingistä
Selvityksessä esitellään kulttuuriviennin faktoja myös muun muassa rakkaasta naapuristamme Ruotsista, jossa alalla on huomattavasti pidemmät historiat ja saavutuksia voi joiltain osin pitää jopa menestystarinana. Kulttuuriteollisuuden markkinointiin käytetään aivan erilailla rahaa kuin Suomessa. Tekijät omaavat vastaavan uskottavuuden kuin minkä tahansa muun kansainvälistyvän elinkeinon harjoittajat ja uskaltavat ottaa itsensä jopa vakavasti. Voisiko yhtenä syynä olla taas se iänikuisesti jauhettu suomalaisten huono itsetunto? Vietävien tuotteiden sisällöstä sen ei enää pitäisi ainakaan olla kiinni, sillä tämän hetken kuumimmat suomalaiset rock- ja hevi-bändit ovat jo suurempia nimiä kuin ruotsalaiset vastaavat. Niin ikään selvityksessäkin hehkutettu Rabbit Filmsin Duudsonit-konsepti on suomalaista luovaa hulluutta parhaimmillaan. Kuka olisi ikinä voinut uskoa, että tämänkaltainen ilmiö voisi kasvaa yhdeksi Suomen kirkkaimmista kulttuurivientituotteista? Duudsoneiden yhdysvaltalaiseen jakelusopimukseen johtanut tuotteistaminen ja tuotekirjon laatiminen ovat suomalaista kulttuurivientiosaamista, jossa ollaan jopa ruotsalaisia edellä.
Kulttuurituotannon opiskelijan näkökulmasta selvityksen antamat faktat tuntuvat toivoa antavilta ja tulevaisuuden kannalta hedelmällisiltä. Toki myös haasteet ovat melkoiset, mutta enpä ole valitsemaani alaa muutenkaan helppona pitänyt. Erityisen suuresti sydäntäni lämmitti kohta ”kulttuuriviennin kaksin- tai kolminkertaistaminen viiden vuoden kuluessa oikeilla toimenpiteillä on aivan mahdollista, ja jos tämä tavoite saavutetaan hallitusti, syntyy samalla 4 000-8 000 uutta työpaikkaa.”
Juha Pekka Tapani Heikkinen, kulttuurituotannon opiskelija Helsingistä
Kirjallisuustehtävä / Niko Ailamo
SUOMALAISEN INDIELEVY-YHTIÖN TULONMUODOSTUS
Äänitemyynnin laskun ja alan pirstoutumisen luoma haaste (2008).
tekijä: Niko Ailamo
Niko Ailamo on opinnäytetyössään ”suomalaisen indielevy-yhtiön tulonmuodostus" syventynyt pääasiassa kahteen kysymykseen, miten kotimainen indielevy-yhtiö toimialana voi korvata vähenevän tallennemyynnin muodostaman tulovajeen liiketoiminnassaan, sekä millaisia tulonmuodostusmahdollisuuksia indielevy-yhtiöillä on tulevaisuudessa? Edellisten lisäksi opinnäytetyössä keskeistä on ääniteteollisuuden ajankohtaisen (2008) tilan eritteleminen sekä uusien ansaintamallien ja kuluttajakäyttäytymisen ennustaminen etenkin indielevy-yhtiöiden toiminnassa..
Työssä on laajalla ja monipuolisilla tavoilla kuvailtu aihetta ja sen problematiikkaa tekohetkellä (2008). Käytetty lähdeainesto on ajankohtaista, haastatellut henkilöt alansa hyvin tuntevia, ja ylipäätään aineisto on keskenään toimivassa vuoropuhelussa. Raportoinnissa on faktisuuden sijaan huomioitu tiedon nopea muuttuminen, joka samalla nostaa työn pohdintaosuudet erityiseen asemaan.
Aineistoa on työssä käytetty hyvin myös peilaamaan tekijän omia kokemuksia ja näkökulmia kuluttajana, artistina sekä muuten alan työntekijänä. Yhtä lailla omat kokemukset ovat vastaavasti varmasti vaikuttaneet saatuun aineistoon kysymysten asettelusta lähtien, jolla taas on ollut vaikutusta haastattelujen etenemiseen ja siten koko työhön.
Havainnoista osa on jo muutamassa vuodessa muuttanut hieman muotoaan, mutta jotkut työssä pyöritellyistä toimintamalliehdotuksista lähivuosien musiikkiteollisuuden elvyttämiseksi ovat jo ainakin epäsuorasti vakiintumassa joidenkin ollessa edelleen kehitysasteella.
Opinnäytetyöksi teos kuvaa kattavasti nopeasti muuttuvia äänitemarkkinoita ja toimii samalla hyvänä yleisteoksena musiikkiteollisuudesta kiinnostuneille. Nopeista muutoksista huolimatta teos on varmastikin tulevaisuudessa hyödynnettävissä mielenkiintoisena vertailupohjana esim kulttuurituottajaopiskelijoille vm 2020.
Äänitemyynnin laskun ja alan pirstoutumisen luoma haaste (2008).
tekijä: Niko Ailamo
Niko Ailamo on opinnäytetyössään ”suomalaisen indielevy-yhtiön tulonmuodostus" syventynyt pääasiassa kahteen kysymykseen, miten kotimainen indielevy-yhtiö toimialana voi korvata vähenevän tallennemyynnin muodostaman tulovajeen liiketoiminnassaan, sekä millaisia tulonmuodostusmahdollisuuksia indielevy-yhtiöillä on tulevaisuudessa? Edellisten lisäksi opinnäytetyössä keskeistä on ääniteteollisuuden ajankohtaisen (2008) tilan eritteleminen sekä uusien ansaintamallien ja kuluttajakäyttäytymisen ennustaminen etenkin indielevy-yhtiöiden toiminnassa..
Työssä on laajalla ja monipuolisilla tavoilla kuvailtu aihetta ja sen problematiikkaa tekohetkellä (2008). Käytetty lähdeainesto on ajankohtaista, haastatellut henkilöt alansa hyvin tuntevia, ja ylipäätään aineisto on keskenään toimivassa vuoropuhelussa. Raportoinnissa on faktisuuden sijaan huomioitu tiedon nopea muuttuminen, joka samalla nostaa työn pohdintaosuudet erityiseen asemaan.
Aineistoa on työssä käytetty hyvin myös peilaamaan tekijän omia kokemuksia ja näkökulmia kuluttajana, artistina sekä muuten alan työntekijänä. Yhtä lailla omat kokemukset ovat vastaavasti varmasti vaikuttaneet saatuun aineistoon kysymysten asettelusta lähtien, jolla taas on ollut vaikutusta haastattelujen etenemiseen ja siten koko työhön.
Havainnoista osa on jo muutamassa vuodessa muuttanut hieman muotoaan, mutta jotkut työssä pyöritellyistä toimintamalliehdotuksista lähivuosien musiikkiteollisuuden elvyttämiseksi ovat jo ainakin epäsuorasti vakiintumassa joidenkin ollessa edelleen kehitysasteella.
Opinnäytetyöksi teos kuvaa kattavasti nopeasti muuttuvia äänitemarkkinoita ja toimii samalla hyvänä yleisteoksena musiikkiteollisuudesta kiinnostuneille. Nopeista muutoksista huolimatta teos on varmastikin tulevaisuudessa hyödynnettävissä mielenkiintoisena vertailupohjana esim kulttuurituottajaopiskelijoille vm 2020.
Liiketoimintaosaaminen / Peter Gerkman
Metropolia
Peter Gerkman 0800701
Kulttuurityö liiketoimintasektorilla
Kirjallisuustehtävä
15.10.2010
LIIKETOIMINTAOSAAMINEN - Menestyvän Yritystoiminnan Perusta
Riitta Viitala ja Eila Jylhä / Edita 2006
Kirja lähtee liikenteeseen yritystoiminnan perusasioista. 1. osa (1/5) käsittelee yritytoimintaa ja yrittäjyyttä. Osassa paneudutaan siihen miten yritysidea jalostetaan liikeideaksi, käydään läpi SWOT analyysi ja puhutaan yrityksen strategisista valinnoista. Luvussa käsitellään siis teemoja jotka edeltävät itse yritystoimintaa.
2. osa vie lukijan tilanteeseen missä yritys jo toimii markkinoilla. Asiakas tuodaan toiminnan keskipisteeseen ja asiakassuhteiden hallintaa painotetaan. Osassa käydään läpi kuuluisa markkinointimix. Palveluiden markkinoinnin erityisluonne käsitellään ja sitä verrataan tuotteiden markkinointiin.
3. osa pureutuu toimitusketjun hallintaan, toiminnan organisointiin ja henkilöstöön. Toimitusketju pilkotaan analyyttisesti tuotekehitykseen, logistiikkaan, tuotantoon ja verkostoitumiseen. Toiminnan organisointi käsittelee organisaatiorakennetta, työn organisointia ja yrityksen toiminnan fyysisiä puitteita. Henkilöstö luvussa kerrotaan henkilöstövoimavaroista ja -prosesseista.
4. osa perehdyttää lukijan johtamiseen. Tässä käsitellään johtajuutta yleensä sekä mennään erillaisiin johtamisjärjestelmiin kuten BSC, laatujohtaminen ja tavoite- ja tulosjohtaminen. Uusista johtamisjärjestelmistä tuodaan esiin tiedon johtaminen. Osan viimeisessä luvussa käsitellään talouden johtamista yrityksen talouhallinnon, johdon laskentatoimen, yleisen laskentatoimen, rahoituksen ja tunnuslukujen näkökulmista.
5. ja viimeinen osa paneutuu yrityksen kestävään tulevaisuuteen. Globaalisaatiota ei mainta mutta sen osasia on havaittavissa aiheiden valinnassa. Monimuotoisuuden johtamista käsitellään samoin kuin vastuullista liiketoimintaa. Riskien hallinta saa palstatilaa siinä missä kestävä kasvukin. Kirja loppuu tulevaisuuden ennakointiin, eli proaktiivisuus nostetaan reagointia tärkeämmäksi.
Kirja on kaikenkaikkiaan hyvin kattava ja se ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin vaikka on jo neljä vuotta vanha. Esimerkiksi Aalto-Yliopston Kauppakorkeakoulun pääsykoekirjat vuodelta 2010 sivuavat monia tämän kirjan teemoja joita ovat: monimuotoisuus, vastuullinen liiketoiminta, johdon laskentatoimi, rahoitus ja liiketoiminnan tunnusluvut.
Peter Gerkman 0800701
Kulttuurityö liiketoimintasektorilla
Kirjallisuustehtävä
15.10.2010
LIIKETOIMINTAOSAAMINEN - Menestyvän Yritystoiminnan Perusta
Riitta Viitala ja Eila Jylhä / Edita 2006
Kirja lähtee liikenteeseen yritystoiminnan perusasioista. 1. osa (1/5) käsittelee yritytoimintaa ja yrittäjyyttä. Osassa paneudutaan siihen miten yritysidea jalostetaan liikeideaksi, käydään läpi SWOT analyysi ja puhutaan yrityksen strategisista valinnoista. Luvussa käsitellään siis teemoja jotka edeltävät itse yritystoimintaa.
2. osa vie lukijan tilanteeseen missä yritys jo toimii markkinoilla. Asiakas tuodaan toiminnan keskipisteeseen ja asiakassuhteiden hallintaa painotetaan. Osassa käydään läpi kuuluisa markkinointimix. Palveluiden markkinoinnin erityisluonne käsitellään ja sitä verrataan tuotteiden markkinointiin.
3. osa pureutuu toimitusketjun hallintaan, toiminnan organisointiin ja henkilöstöön. Toimitusketju pilkotaan analyyttisesti tuotekehitykseen, logistiikkaan, tuotantoon ja verkostoitumiseen. Toiminnan organisointi käsittelee organisaatiorakennetta, työn organisointia ja yrityksen toiminnan fyysisiä puitteita. Henkilöstö luvussa kerrotaan henkilöstövoimavaroista ja -prosesseista.
4. osa perehdyttää lukijan johtamiseen. Tässä käsitellään johtajuutta yleensä sekä mennään erillaisiin johtamisjärjestelmiin kuten BSC, laatujohtaminen ja tavoite- ja tulosjohtaminen. Uusista johtamisjärjestelmistä tuodaan esiin tiedon johtaminen. Osan viimeisessä luvussa käsitellään talouden johtamista yrityksen talouhallinnon, johdon laskentatoimen, yleisen laskentatoimen, rahoituksen ja tunnuslukujen näkökulmista.
5. ja viimeinen osa paneutuu yrityksen kestävään tulevaisuuteen. Globaalisaatiota ei mainta mutta sen osasia on havaittavissa aiheiden valinnassa. Monimuotoisuuden johtamista käsitellään samoin kuin vastuullista liiketoimintaa. Riskien hallinta saa palstatilaa siinä missä kestävä kasvukin. Kirja loppuu tulevaisuuden ennakointiin, eli proaktiivisuus nostetaan reagointia tärkeämmäksi.
Kirja on kaikenkaikkiaan hyvin kattava ja se ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin vaikka on jo neljä vuotta vanha. Esimerkiksi Aalto-Yliopston Kauppakorkeakoulun pääsykoekirjat vuodelta 2010 sivuavat monia tämän kirjan teemoja joita ovat: monimuotoisuus, vastuullinen liiketoiminta, johdon laskentatoimi, rahoitus ja liiketoiminnan tunnusluvut.
Liiketoimintaosaaminen - menestyvän yritystoiminnan perusta
Viitala, Jylhä:
Liiketoimintaosaaminen – menestyvä yritystoiminnan perusta
Viitalan ja Jylhän Liiketoimintaosaaminen on perustavanlaatuinen opus bisnesmaailman toimintamalleihin, ja se on suunnattu erityistesti tuoreille yrittäjille ja yrityksen perustamista suunnitteleville. Kirja jakaantuu viiteen suurempaan osakokonaisuuteen: yritystoimintaan ja yrittäjyyteen, yritykseen markkinoilla, yritystoiminnan organisointiin ja resursointiin, liiketoiminnan johtamiseen sekä yrityksen kestävään tulevaisuuteen. Olen käsitellyt niistä itselleni mielenkiintoisimpia kokonaisuuksia.
Erityisen positiivinen yllätys muuten hieman kuivakassa yritysraamatussa oli luku yrityksen erilaisista vastuista. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että yritystään perustaville ja yrittäjän taitojaan hioville painotetaan myös yrittäjän vastuita, ei pelkästään vapauksia ja hyötyjä. Nykyisessä tuotantotalouden ja kulutusjuhlan maailmassa ei voi tarpeeksi peräänkuuluttaa ympäristön herkkyyttä ja ekologisuuden tärkeyttä. Kirjassa esitetty teesi ”taloudellista kasvua voidaan kuitenkin saavuttaa myös tuhoamatta ympäristöä, ja kasvun tuloksia voidaan käyttää esimerkiksi nykyaikaisempien ja ympäristöä säästävien tuotantolaitteiden ostoon” pitäisi mielestäni sisällyttää kaikkiin liiketalouden oppikirjoihin!
Pidin myös johtamista käsittelevästä kappaleesta: se syvensi hyvin tänä syksynä käytyä johtamistaidon kurssia. Managementin ja leadershipin eroavaisuudet ja merkitykset olivat esitelty hyvin, ja kappaleen teoreettinen viitekehys oli muutenkin vakuuttava.
Vaikka kirja on kokonaisuudessaan selkeä ja kattava perusopus liiketoiminnan perusteista, on se myös osittain rajoittunut liiketoiminnan perinteisemmille aloille. Kulttuurituottajana mietin paljon kirjan sovellettavuutta kulttuurialalle – monet esimerkit tuntuivat olevan vain suurten ja keskisuurten yritysten sekä hyödykkeiden tuotantoon liittyvien yritysten casejen esittelyjä. Tuottajan näkökulmasta monet kohdat pitää soveltaa ensin, eikä ohjenuoria voi täysin suoraviivaisesti seurata.
Mikäli olisin perustamassa omaa yritystä, olisi Liiketoimintaosaaminen hyvä ja ajan tasalla oleva tietokirja sitä varten. Sinänsä viittaukset Nalle Puhin filosofioihin olivat mielestäni hieman päälleliimatun tuntuisia ja teennäisiä korkea-asteelle ja tuleville ammattilaisille tarkoitetussa asiallisessa liiketoiminnan oppikirjassa.
Tytti S.
Liiketoimintaosaaminen – menestyvä yritystoiminnan perusta
Viitalan ja Jylhän Liiketoimintaosaaminen on perustavanlaatuinen opus bisnesmaailman toimintamalleihin, ja se on suunnattu erityistesti tuoreille yrittäjille ja yrityksen perustamista suunnitteleville. Kirja jakaantuu viiteen suurempaan osakokonaisuuteen: yritystoimintaan ja yrittäjyyteen, yritykseen markkinoilla, yritystoiminnan organisointiin ja resursointiin, liiketoiminnan johtamiseen sekä yrityksen kestävään tulevaisuuteen. Olen käsitellyt niistä itselleni mielenkiintoisimpia kokonaisuuksia.
Erityisen positiivinen yllätys muuten hieman kuivakassa yritysraamatussa oli luku yrityksen erilaisista vastuista. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että yritystään perustaville ja yrittäjän taitojaan hioville painotetaan myös yrittäjän vastuita, ei pelkästään vapauksia ja hyötyjä. Nykyisessä tuotantotalouden ja kulutusjuhlan maailmassa ei voi tarpeeksi peräänkuuluttaa ympäristön herkkyyttä ja ekologisuuden tärkeyttä. Kirjassa esitetty teesi ”taloudellista kasvua voidaan kuitenkin saavuttaa myös tuhoamatta ympäristöä, ja kasvun tuloksia voidaan käyttää esimerkiksi nykyaikaisempien ja ympäristöä säästävien tuotantolaitteiden ostoon” pitäisi mielestäni sisällyttää kaikkiin liiketalouden oppikirjoihin!
Pidin myös johtamista käsittelevästä kappaleesta: se syvensi hyvin tänä syksynä käytyä johtamistaidon kurssia. Managementin ja leadershipin eroavaisuudet ja merkitykset olivat esitelty hyvin, ja kappaleen teoreettinen viitekehys oli muutenkin vakuuttava.
Vaikka kirja on kokonaisuudessaan selkeä ja kattava perusopus liiketoiminnan perusteista, on se myös osittain rajoittunut liiketoiminnan perinteisemmille aloille. Kulttuurituottajana mietin paljon kirjan sovellettavuutta kulttuurialalle – monet esimerkit tuntuivat olevan vain suurten ja keskisuurten yritysten sekä hyödykkeiden tuotantoon liittyvien yritysten casejen esittelyjä. Tuottajan näkökulmasta monet kohdat pitää soveltaa ensin, eikä ohjenuoria voi täysin suoraviivaisesti seurata.
Mikäli olisin perustamassa omaa yritystä, olisi Liiketoimintaosaaminen hyvä ja ajan tasalla oleva tietokirja sitä varten. Sinänsä viittaukset Nalle Puhin filosofioihin olivat mielestäni hieman päälleliimatun tuntuisia ja teennäisiä korkea-asteelle ja tuleville ammattilaisille tarkoitetussa asiallisessa liiketoiminnan oppikirjassa.
Tytti S.
Lisa Sounio: Brändikäs
Lisa Sounion uunituore kirja Brändikäs tarjosi värikkään tuulahduksen markkinoinnin monipolviseen ja ehkä harmaaseenkin kirjallisuusluetteloon. Kirja peilaa vahvasti Brändin luomista ja markkinointiin vaikuttavia tekijöitä Sounion omiin kokemuksiin Iittalan ja Marimekon työntekijänä sekä kahden firman omistajana.
Aluksi teoksessa esitellään brändin käsite Sounion omien näkemysten mukaan ja sen jälkeen sitä tutkaillaan kuudesta eri näkökulmasta: markkinointi, viestintä, design, luovan talouden bisnes, verkottuminen ja asenne. Kaikissa osioissa pääteemana oli hiukan naivistinenkin näkemys uskalluksen ja innovatiivisuuden lisäyksen tuomasta myynnin ja tunnettuuden vallankumouksesta.
Kirja on tekstuuriltaan hyvin helppolukuista, mikä on uusi piirre markkinointikirjallisuudessa. Kirja ei yritä antaa lukijalle tietotaitoa markkinointiviestinnän kehittämiseen vaan pikemminkin ohjata ja rohkaista lukijaa luottamaan omaan ammattitaitoon ja sillä saavutettuihin tuloksiin. Välillä sen kansanomainen tarinankerronta tosin kääntyi jo itseään vastaan: olisin mielelläni lukenut tarkemmin kuvattua ja syvempää analyysia esitellyistä esimerkeistä.
Kirja potkii kansakuntaa eteenpäin kertomaan ja olemaan ylpeitä tuotoksistaan. Jos ei itse luota tuotteeseen tai itseensä, niin miksi joku toinen luottaisi? Sounion mukaan Suomi ei ole kaukana pohjoisessa tai syrjässä muulta maailmalta vaan kyseinen asenne on ajattelijan päässä.
Luin kirjan silkasta mielenkiinnosta, koska minulla on ollut ristiriitaiset tuntemukset kirjoittajaa kohtaan. Yllätyin positiivisesti. Suosittelen kirjaa kaikille niille, jotka kaipaavat sohvannurkkaan naistenlehden virkistystä, johon on lisätty muutama ripaus yleistietoa markkinoinnin vahvasta brändistä.
Maija Kylkilahti
Aluksi teoksessa esitellään brändin käsite Sounion omien näkemysten mukaan ja sen jälkeen sitä tutkaillaan kuudesta eri näkökulmasta: markkinointi, viestintä, design, luovan talouden bisnes, verkottuminen ja asenne. Kaikissa osioissa pääteemana oli hiukan naivistinenkin näkemys uskalluksen ja innovatiivisuuden lisäyksen tuomasta myynnin ja tunnettuuden vallankumouksesta.
Kirja on tekstuuriltaan hyvin helppolukuista, mikä on uusi piirre markkinointikirjallisuudessa. Kirja ei yritä antaa lukijalle tietotaitoa markkinointiviestinnän kehittämiseen vaan pikemminkin ohjata ja rohkaista lukijaa luottamaan omaan ammattitaitoon ja sillä saavutettuihin tuloksiin. Välillä sen kansanomainen tarinankerronta tosin kääntyi jo itseään vastaan: olisin mielelläni lukenut tarkemmin kuvattua ja syvempää analyysia esitellyistä esimerkeistä.
Kirja potkii kansakuntaa eteenpäin kertomaan ja olemaan ylpeitä tuotoksistaan. Jos ei itse luota tuotteeseen tai itseensä, niin miksi joku toinen luottaisi? Sounion mukaan Suomi ei ole kaukana pohjoisessa tai syrjässä muulta maailmalta vaan kyseinen asenne on ajattelijan päässä.
Luin kirjan silkasta mielenkiinnosta, koska minulla on ollut ristiriitaiset tuntemukset kirjoittajaa kohtaan. Yllätyin positiivisesti. Suosittelen kirjaa kaikille niille, jotka kaipaavat sohvannurkkaan naistenlehden virkistystä, johon on lisätty muutama ripaus yleistietoa markkinoinnin vahvasta brändistä.
Maija Kylkilahti
Liiketoimintaosaaminen – Menestyvän liiketoiminnan perusta
Riitta Viitalan ja Eija Jylhän teos Liiketoimintaosaaminen – Menestyvän liiketoiminnan perusta kattaa 400 sivussaan koko liiketoiminnan kentän yritysmuodoista SWOT-analyysiin, visio- ja strategiaprosesseihin, erilaisiin johtamismalleihin ja lopulta tulevaisuudentutkimukseen. Teos on jaettu viiteen jaksoon, joista ensimmäinen käsittelee yrittäjyyttä ja yritystoimintaa yleensä esitellen erilaisia yritystoiminnan malleja ja kaaviota, sekä yritystoimintaa Suomessa ylipäänsä. Toisessa jaksossa tekijät pureutuvat markkinoinnin ja asiakkuuksien hallinnan ongelmiin. Kolmas jakso keskittyy liiketoiminnan organisointiin ja esittelee myös kulttuurin kentällä usein vieraampia kokonaisuuksia, kuten varastointi- ja logistiikkahallinnointia. Jaksossa sivutaan myös palveluiden tuotantoa, mutta esimerkiksi nostettua ”suuruuden ekonomiaa” ei sellaisenaan juuri nähdä kultuurituotannon kentällä, ainakaan Suomessa. Kolmannen jakson loppupuolikas käsittelee organisaation rakentamista ja henkilöstöhallintoa. Neljäs jakso on omistettu johtajuudelle ja siinä suurimman jalansijan saavat erilaisten johtajuusmallien esittelyn lisäksi talouden johtaminen. Viimeinen jakso pohtii yrityksen tulevaisuuden turvaamista riskienhallinnan, yrityksen vastuukysymysten ja tulevaisuudensuunnittelun keinojen avulla. Kirja sisältää runsaasti esimerkkitapauksia ja tuo näin välillä hyvinkin teoreettista sisältöään lähemmäs lukijaa. Jokaisen jakson lopussa on myös tehtäväosio.
Kirja toimii hyvänä liiketoiminnan peruskäsikirjana. Teos ei keskity kulttuurialan liiketoimintaan, vaan esimerkit tulevat lähinnä muun teollisuuden parista, mutta koska liiketoimintakentän lainalaisuudet pätevät samanlaisina myös kulttuurin kentälle, sopii kirja kaikkien alojen toimijoille. Sen perusteellinen ote aiheeseen, loppuosan laajahko sanasto ja kattava ja kategorioittain järjestetty lähdeluettelo tekevät siitä moneen tarpeeseen hyödynnettävän teoksen. Mikään kevyt luettava kirja ei kaikkine termien avauksineen ole, joten pikakurssittajaksi aiheeseen se ei sovellu. Mikäli lukija pikakatsauksen sijaan haluaa saada perusteellisen ymmärryksen liiketoiminnan kaikista osa-alueista, palvelee teos varmasti.
// Joanna Valtari
Kirja toimii hyvänä liiketoiminnan peruskäsikirjana. Teos ei keskity kulttuurialan liiketoimintaan, vaan esimerkit tulevat lähinnä muun teollisuuden parista, mutta koska liiketoimintakentän lainalaisuudet pätevät samanlaisina myös kulttuurin kentälle, sopii kirja kaikkien alojen toimijoille. Sen perusteellinen ote aiheeseen, loppuosan laajahko sanasto ja kattava ja kategorioittain järjestetty lähdeluettelo tekevät siitä moneen tarpeeseen hyödynnettävän teoksen. Mikään kevyt luettava kirja ei kaikkine termien avauksineen ole, joten pikakurssittajaksi aiheeseen se ei sovellu. Mikäli lukija pikakatsauksen sijaan haluaa saada perusteellisen ymmärryksen liiketoiminnan kaikista osa-alueista, palvelee teos varmasti.
// Joanna Valtari
torstai 14. lokakuuta 2010
Ajan hengessä
Kaupungin kirjaston eli Metson hyllystä löytyi oiva alan opas helposti hakusanoilla kulttuuri ja liiketoiminta. Tosin tiesin mitä etsiä, sillä olen tätä kädessäni olevaa kirjaa tavannut joskus aiemminkin, siitä tosin liiemmälti mitään ymmärtämättä. Kirjan nimi on Kulttuuribusiness ja se sisältää artikkeleita useilta eri kulttuuribusineksen ja rahoituksen ammattilaisilta, he edustavat monipuolisesti kulttuuriteollisuutta ja siihen liittyvää tutkimusta. Kirjoittajia ovat esimerkiksi Suomen Teatterit ry:n (silloinen Suomen Teatteriliitto ry) entinen toimitusjohtaja Tuomas Auvinen ja entinen Rahoitusinstituutin johtaja Mika Vaihekoski.
Kirja on jaettu kahteen osaan, joist ensimmäisessä keskustellaan kulttuurialan toimintaympäristöjä ja toisessa liiketoiminnan suunnittelua ja markkinointia sekä rahoitusta ja sen suunnittelua. Se on pullollaan tuttuja termejä kuten kulttuuriteollisuus, kulttuuripolitiikka, markkina-analyysi, SWOT, tekijänoikeudet ja kulttuurielämykset. Kirja selittää myös termin ”Bisnesenkeli” (joka viimeksi kahvitauolla mainittiin :-D).
Erityisellä mielenkiinnolla luin lyhyen artikkelin kultturin tuotteistamisesta ja eräs kuvasarja on kuin suoraan viime torstain luennolta. Tuttuus helpottaa sisäistämistä.
Kirja painettu jo vuonna 2003, jolloin ”innovatiivinen” oli muotisana, ja se pistää pahasti silmään joka sivulla erityisesti kirjan alkuvaiheilla. Mutta vaikka kirja on seitsemän vuotta vanha, se tuntuu edelleen olevan täydellisesti ajan hermolla. Edellisellä kerralla kirjan lukeminen oli vaikeaa ja kieli tuntui olevan hepreaa, mutta muutaman vuoden Kutu –opiskelun jälkeen moni termi on auennut ja kirja on muuttunut mielekkääksi.
Loistava perusopas kulttuurin bisnemaailmaan perehtymiseen.
Kulttuuribusiness, toim. Marja-Liisa Niinikoski ja Kaisa Sibelius, WSOY/Dark Oy, Vantaa 2003
Hanna Kolari 0900760
Kirja on jaettu kahteen osaan, joist ensimmäisessä keskustellaan kulttuurialan toimintaympäristöjä ja toisessa liiketoiminnan suunnittelua ja markkinointia sekä rahoitusta ja sen suunnittelua. Se on pullollaan tuttuja termejä kuten kulttuuriteollisuus, kulttuuripolitiikka, markkina-analyysi, SWOT, tekijänoikeudet ja kulttuurielämykset. Kirja selittää myös termin ”Bisnesenkeli” (joka viimeksi kahvitauolla mainittiin :-D).
Erityisellä mielenkiinnolla luin lyhyen artikkelin kultturin tuotteistamisesta ja eräs kuvasarja on kuin suoraan viime torstain luennolta. Tuttuus helpottaa sisäistämistä.
Kirja painettu jo vuonna 2003, jolloin ”innovatiivinen” oli muotisana, ja se pistää pahasti silmään joka sivulla erityisesti kirjan alkuvaiheilla. Mutta vaikka kirja on seitsemän vuotta vanha, se tuntuu edelleen olevan täydellisesti ajan hermolla. Edellisellä kerralla kirjan lukeminen oli vaikeaa ja kieli tuntui olevan hepreaa, mutta muutaman vuoden Kutu –opiskelun jälkeen moni termi on auennut ja kirja on muuttunut mielekkääksi.
Loistava perusopas kulttuurin bisnemaailmaan perehtymiseen.
Kulttuuribusiness, toim. Marja-Liisa Niinikoski ja Kaisa Sibelius, WSOY/Dark Oy, Vantaa 2003
Hanna Kolari 0900760
Niko Ailamo: "Suomalaisen indielevy-yhtiön tulonmuodostus"
Metropolia / Ilsa Hellman / 0701162
Kulttuurityö liiketoimintasektorilla / Kirjallisuustehtävä / 14.10.2010
Niko Ailamon opinnäytetyö "Suomalaisen indielevy-yhtiön tulonmuodostus" vuodelta 2008 pohtii itsenäisten levy-yhtiöiden tulonmuodostuksen haasteita ja mahdollisuuksia äänitemyynnin laskun ja pirstaloitumisen aikakaudella. Levy-yhtiöiden päätuote äänite on hiljalleen muuttamassa muotoaan. Ailamo haluaa kartoittaa työllään tämän musiikkialan kokeman suuren muutoksen syitä ja seurauksia. Lisäksi hän pohtii ja vertailee työssään äänitealan uusien tulonmuodostuskeinojen ajankohtaisuutta ja merkittävyyttä mm. ammattilaishaastattelujen pohjalta.
Ailamo toteaa työssään ihmisten kuuntelevan musiikkia enemmän kuin koskaan. Myös musiikkia soittavien laitteiden lukumäärä on lisääntynyt vuosi vuodelta. Perinteinen äänitelevymyynti on kuitenkin kääntynyt rajuun laskuun ja alan yritykset pohtivat kuumeisesti kuinka saavuttaa menetetyt miljoonat tulevaisuudessa. Yksi suurimmista kysymyksistä lienee jälleen kerran kuinka vastata uuden teknologian tuomiin haasteisiin. Musiikkifanit ovat siirtyneet internetiin helposti ilmaiseksi saatavilla olevan musiikin pariin. Toiseksi merkittäväksi äänitemyynnin laskuun vaikuttaneeksi tekijäksi Ailamo mainitsee musiikkialalle pyrkivien lisääntymisen eli kilpailun kovenemisen. Musiikin ja bändien "liikatarjonta" vaikeuttaa uusien bändien lanseeraamista ja vähentää tuotteen ainutlaatuisuutta ja arvoa kuluttajien silmissä.
Ailamo käy työssään keskustelua musiikkialan ammattilaisten kanssa siitä, olisiko viennistä, keikka-, oheistuote-, mainos-, yritys-, verkko- tai mobiillimyynnistä äänitemyynnin korvaavaksi tulonlähteeksi. Ammattilaset uskovat uusien tulonlähteiden kasvuun ja kehitykseen mutta äänitemyynnin kultakausien kaltaisia voittoja niiden ei odoteta musiikkialalle tuovan. Esille nousevat mm. teknologian kehitykseen ja taiteen tuotteistamiseen liittyvät kysymykset.
Ennusteiden mukaan koko musiikkibisneksen arvo tulee laskemaan maailmanlaajuisesti puoleen seuraavan 10 vuoden kuluessa. Näin dramaattisten muutosten alla luultavasti yhä useammat levy-yhtiöt tulevat kehittymään musiikkiyhtiöiksi, jotka pyrkivät tarjoamaan asiakkailleen perinteisen äänilevyn sijaan mitä monimuotoisimpia tuotteita ja palveluita. On on arvioitu, että tulevaisuudessa yli puolet musiikkialan tuotosta tulee muusta kuin perinteisestö musiikin myynnistä. Myös Ailamo pitää hyvin todennäköisenä esimerkiksi erilaisten yritysyhteistyölähtöisten tulonmuodostuskeinojen yleistymistä musiikkibisneksessä.
Ailamon opinnäytetyö on mielenkiintoista luettavaa musiikkialasta ja sen tulevaisuudesta kiinnostuneille. Ailamon ja haastateltujen esittämät näkemykset ja mielipiteet musiikki- ja äänitealan tulevaisuudesta kuvaavat varmasti hyvin alan ammattilaisten tuntemuksia vuonna 2008. Odotamme edelleen mielenkiinnolla mitkä musiikkialan epävarmojen vuosien tuottamista villeistä innovaatioista ja yhteistyömalleista lopulta vakiintuvat musiikkialan uudistaviksi tulonlähteiksi.
Niko Ailamon opinnäytetyö "Suomalaisen indielevy-yhtiön tulonmuodostus" vuodelta 2008 pohtii itsenäisten levy-yhtiöiden tulonmuodostuksen haasteita ja mahdollisuuksia äänitemyynnin laskun ja pirstaloitumisen aikakaudella. Levy-yhtiöiden päätuote äänite on hiljalleen muuttamassa muotoaan. Ailamo haluaa kartoittaa työllään tämän musiikkialan kokeman suuren muutoksen syitä ja seurauksia. Lisäksi hän pohtii ja vertailee työssään äänitealan uusien tulonmuodostuskeinojen ajankohtaisuutta ja merkittävyyttä mm. ammattilaishaastattelujen pohjalta.
Ailamo toteaa työssään ihmisten kuuntelevan musiikkia enemmän kuin koskaan. Myös musiikkia soittavien laitteiden lukumäärä on lisääntynyt vuosi vuodelta. Perinteinen äänitelevymyynti on kuitenkin kääntynyt rajuun laskuun ja alan yritykset pohtivat kuumeisesti kuinka saavuttaa menetetyt miljoonat tulevaisuudessa. Yksi suurimmista kysymyksistä lienee jälleen kerran kuinka vastata uuden teknologian tuomiin haasteisiin. Musiikkifanit ovat siirtyneet internetiin helposti ilmaiseksi saatavilla olevan musiikin pariin. Toiseksi merkittäväksi äänitemyynnin laskuun vaikuttaneeksi tekijäksi Ailamo mainitsee musiikkialalle pyrkivien lisääntymisen eli kilpailun kovenemisen. Musiikin ja bändien "liikatarjonta" vaikeuttaa uusien bändien lanseeraamista ja vähentää tuotteen ainutlaatuisuutta ja arvoa kuluttajien silmissä.
Ailamo käy työssään keskustelua musiikkialan ammattilaisten kanssa siitä, olisiko viennistä, keikka-, oheistuote-, mainos-, yritys-, verkko- tai mobiillimyynnistä äänitemyynnin korvaavaksi tulonlähteeksi. Ammattilaset uskovat uusien tulonlähteiden kasvuun ja kehitykseen mutta äänitemyynnin kultakausien kaltaisia voittoja niiden ei odoteta musiikkialalle tuovan. Esille nousevat mm. teknologian kehitykseen ja taiteen tuotteistamiseen liittyvät kysymykset.
Ennusteiden mukaan koko musiikkibisneksen arvo tulee laskemaan maailmanlaajuisesti puoleen seuraavan 10 vuoden kuluessa. Näin dramaattisten muutosten alla luultavasti yhä useammat levy-yhtiöt tulevat kehittymään musiikkiyhtiöiksi, jotka pyrkivät tarjoamaan asiakkailleen perinteisen äänilevyn sijaan mitä monimuotoisimpia tuotteita ja palveluita. On on arvioitu, että tulevaisuudessa yli puolet musiikkialan tuotosta tulee muusta kuin perinteisestö musiikin myynnistä. Myös Ailamo pitää hyvin todennäköisenä esimerkiksi erilaisten yritysyhteistyölähtöisten tulonmuodostuskeinojen yleistymistä musiikkibisneksessä.
Ailamon opinnäytetyö on mielenkiintoista luettavaa musiikkialasta ja sen tulevaisuudesta kiinnostuneille. Ailamon ja haastateltujen esittämät näkemykset ja mielipiteet musiikki- ja äänitealan tulevaisuudesta kuvaavat varmasti hyvin alan ammattilaisten tuntemuksia vuonna 2008. Odotamme edelleen mielenkiinnolla mitkä musiikkialan epävarmojen vuosien tuottamista villeistä innovaatioista ja yhteistyömalleista lopulta vakiintuvat musiikkialan uudistaviksi tulonlähteiksi.
tiistai 12. lokakuuta 2010
N. Ailamo - Suomalaisen indielevy-yhtiön tulonmuodostus
Joonas Antikainen
Niko Ailamo on tehnyt perusteellista työtä tutkiessaan kotimaisten pienlevy-yhtiöiden tulonmuodostusta rankasti muuttuvassa musiikkibisneksessä. Musiikkialaa on koko 2000-luvun ajan kuohuttanut mm. formaattisota, digitalisoituminen, ilmainen nettilataaminen sekä nopeasti muuttunut ansaintalogiikka. Levymyynti putoaa rankasti, alan kokonaistulot romahtavat ja silti kakulle on entistä enemmän jakajia.
Ailamo ruotii musiikkibisneksen nykytilaa ja tulevaisuuden mahdollisia toimintamalleja erityisesti indielevy-yhtiöiden näkökulmasta. Pienlevy-yhtiöt ovat itsenäisen riippumattomia, joten suunnan- ja rakenteenmuutokset ovat mahdollisia lyhyelläkin reagointiajalla. Hän on käyttänyt materiaaleinaan haastatteluja, kirjallisuutta sekä laajaa omaa tietämystä. Niko on haastatellut suomalaisessa musiikkikentässä vakiintuneiden ja kokeneiden pienlevy-yhtiöiden “puuhamiehiä” ja peilannut tuloksia sekä kotimaisiin, että ulkomaisiin tutkimustuloksiin.
Ailamo ei sorru selonteossaan märehtimään alan muutosmyrskyjen haittavaikutuksia maailmanloppuna, vaan neutraalilla otteella tarkastelee ilmiöitä ja mahdollisuuksia monelta kantilta. Yleisasenne musiikkialan tulevaisuuteen on optimistinen, sillä vastoin monia muita liikealoja, musiikkibisnes pyörii ainakin osittain rakkaudesta musiikkiin. Raha on välttämätön elementti kuviossa, mutta kannattamattomia tuotteita ei lakkauteta yhtä herkästi kuten perinteisessä liiketalousajattelussa. Teos tarjoaa indielevy-yhtiöille vaihtoehtoisia tulevaisuudennäkymiä ja kehottaa ajattelemaan toimintaa muunakin kuin vain muovisten cd-levyjen tuottamisena. Kiinnostus musiikkiin, sen kuluttaminen ja esim. käyttö mainostajien linkkinä massoihin tulee säilymään aina ja tähän saumaan tulisi indieyhtiöiden havahtua panostamaan ajoissa.
Työssä näkyy kirjoittajan aito ja syvä kiinnostus musiikkialaan liiketoimintana, kuten myös pitkä kokemus ja asiantuntemus. Opinnäytetyötä suosittelisin luettavaksi jokaiselle kevyen musiikin parissa toimivalle tuottajalle, bändille, levy-yhtiölle, ym. Täysi femma!
Niko Ailamo on tehnyt perusteellista työtä tutkiessaan kotimaisten pienlevy-yhtiöiden tulonmuodostusta rankasti muuttuvassa musiikkibisneksessä. Musiikkialaa on koko 2000-luvun ajan kuohuttanut mm. formaattisota, digitalisoituminen, ilmainen nettilataaminen sekä nopeasti muuttunut ansaintalogiikka. Levymyynti putoaa rankasti, alan kokonaistulot romahtavat ja silti kakulle on entistä enemmän jakajia.
Ailamo ruotii musiikkibisneksen nykytilaa ja tulevaisuuden mahdollisia toimintamalleja erityisesti indielevy-yhtiöiden näkökulmasta. Pienlevy-yhtiöt ovat itsenäisen riippumattomia, joten suunnan- ja rakenteenmuutokset ovat mahdollisia lyhyelläkin reagointiajalla. Hän on käyttänyt materiaaleinaan haastatteluja, kirjallisuutta sekä laajaa omaa tietämystä. Niko on haastatellut suomalaisessa musiikkikentässä vakiintuneiden ja kokeneiden pienlevy-yhtiöiden “puuhamiehiä” ja peilannut tuloksia sekä kotimaisiin, että ulkomaisiin tutkimustuloksiin.
Ailamo ei sorru selonteossaan märehtimään alan muutosmyrskyjen haittavaikutuksia maailmanloppuna, vaan neutraalilla otteella tarkastelee ilmiöitä ja mahdollisuuksia monelta kantilta. Yleisasenne musiikkialan tulevaisuuteen on optimistinen, sillä vastoin monia muita liikealoja, musiikkibisnes pyörii ainakin osittain rakkaudesta musiikkiin. Raha on välttämätön elementti kuviossa, mutta kannattamattomia tuotteita ei lakkauteta yhtä herkästi kuten perinteisessä liiketalousajattelussa. Teos tarjoaa indielevy-yhtiöille vaihtoehtoisia tulevaisuudennäkymiä ja kehottaa ajattelemaan toimintaa muunakin kuin vain muovisten cd-levyjen tuottamisena. Kiinnostus musiikkiin, sen kuluttaminen ja esim. käyttö mainostajien linkkinä massoihin tulee säilymään aina ja tähän saumaan tulisi indieyhtiöiden havahtua panostamaan ajoissa.
Työssä näkyy kirjoittajan aito ja syvä kiinnostus musiikkialaan liiketoimintana, kuten myös pitkä kokemus ja asiantuntemus. Opinnäytetyötä suosittelisin luettavaksi jokaiselle kevyen musiikin parissa toimivalle tuottajalle, bändille, levy-yhtiölle, ym. Täysi femma!
Niko Ailamo: Suomalaisen indie levy-yhtiön tulonmudostus
Joonas Helander
Niko Ailamon opinnäytetyö indie levy-yhtiöiden muuttuvasta ansaintalogiikasta ja yleisesti musiikkialan tulevaisuuden näkymistä on erittäin kiinnostava ja ajankohtainen. Ailamo käy opinnäytetyössään läpi perinteiseen tallennemyyntiin liittyviä haasteita ja ongelmia mm. kotimaisia musiikkialan toimijoita haastatellen.
Ydinpointti on, että levy-yhtiöt ovat ajautuneet hankaluuksiin perinteisen levymyynnin arvon laskettua pääasiassa siitä syystä, että kuluttajat pystyvät lataamaan musiikkinsa ilmaiseksi internetistä.
Kysymys kuuluukin: miten levy-yhtiöt pystyvät kehittämään ja keksimään tulevaisuudessa uusia tulonmuodostamismalleja jotka korvaavat fyysisen äänitteen heikkevän tulovirran aiheuttaman vajeen. Opinnäytetyö pyrkii kartoittamaan läpi mahdollisia vaihtoehtoja tähän kysymykseen.
Esille nostetaan mm. digitaalimyynti, mobiilimyynti oheistuotteet, kustannustoiminta, ohjelmamyynti ja erilaiset sponsori- ja mainostulot.
Mielestäni Ailamo onnistuu erittäin hyvin kartoittamaan tämän hetkistä musiikkialaa vallitsevaa tilannetta nimenomaan sen takia, että opinnäytetyö(2008)on varsin laajakatseinen ja tulevaisuuten katsova. Tämä on erittäin suositeltava lukupaketti ei pelkästään musiikkialan ihmisille, vaan myös yleisesti asiasta kiinnostuneille.
Niko Ailamon opinnäytetyö indie levy-yhtiöiden muuttuvasta ansaintalogiikasta ja yleisesti musiikkialan tulevaisuuden näkymistä on erittäin kiinnostava ja ajankohtainen. Ailamo käy opinnäytetyössään läpi perinteiseen tallennemyyntiin liittyviä haasteita ja ongelmia mm. kotimaisia musiikkialan toimijoita haastatellen.
Ydinpointti on, että levy-yhtiöt ovat ajautuneet hankaluuksiin perinteisen levymyynnin arvon laskettua pääasiassa siitä syystä, että kuluttajat pystyvät lataamaan musiikkinsa ilmaiseksi internetistä.
Kysymys kuuluukin: miten levy-yhtiöt pystyvät kehittämään ja keksimään tulevaisuudessa uusia tulonmuodostamismalleja jotka korvaavat fyysisen äänitteen heikkevän tulovirran aiheuttaman vajeen. Opinnäytetyö pyrkii kartoittamaan läpi mahdollisia vaihtoehtoja tähän kysymykseen.
Esille nostetaan mm. digitaalimyynti, mobiilimyynti oheistuotteet, kustannustoiminta, ohjelmamyynti ja erilaiset sponsori- ja mainostulot.
Mielestäni Ailamo onnistuu erittäin hyvin kartoittamaan tämän hetkistä musiikkialaa vallitsevaa tilannetta nimenomaan sen takia, että opinnäytetyö(2008)on varsin laajakatseinen ja tulevaisuuten katsova. Tämä on erittäin suositeltava lukupaketti ei pelkästään musiikkialan ihmisille, vaan myös yleisesti asiasta kiinnostuneille.
lauantai 9. lokakuuta 2010
Kulttuuriviennin liiketoimintamallit (Leikola Markus - Leroux Päivikki)
Luovan alan merkitys kansantaloudelle on kasvanut niin meillä kuin maailmassa, joten viime vuosina on uutterasti pyritty selvittämään mikä on kansainvälisen menestyksen avain. Tekesin teettämässä selvityksessä mallia on haettu Ruotsista ja Ranskasta, jossa kulttuurivienti on jo käsite. Esim. Ruotsissa musiikki otetaan yhtä tosissaan kuin mikä tahansa kansainvälistyvä elinkeino. Ei ihme, että Ruotsi on maailman 3. suurin musiikin viejä Yhdysvaltojen ja Britannian jälkeen! Ranskassa puolestaan valtionhallinnossa on jopa videopeleillä oma ko. sektorista vastaava virkamies! Myös Ranskan ulkomaan lähetystöjen media-attaseat ovat jo pitkään ja menestyksekkäästi olleet ranskalaisen kulttuurin tärkeitä promoottoreita. Ranska panostaa kulttuurivientiin rahalla ja laajalla verkostolla. Tässä mittakaavassa se puuttuu vielä Suomesta.
Tekesin selvitys tarjoaa erilaisia malleja Suomen kulttuuriviennin tehostamiseksi. Koska raportti on vuodelta 2006, olisi mielenkiintoista perehtyä siihen missä on edetty ja missä ei. Ainakin meille on saatu OKM (kulttuuri siis noteerattu!;), ministeriö on nyt ohjannut määrärahaa nuorten taiteilijoiden työllistämiseksi, myös kansainvälisellä kentällä, ja instituuttien toimintaa pyritään vahvistamaan. Pitkän tähtäimen konkreettiset toimenpiteet ja viennin määräraha kuitenkin lienevät edelleen polttavia puheenaiheita. Ranskassa valtio panostaa kulttuuriin, pyrkii luomaan kulttuurin kentälle kauttaaltaan parhaan mahdollisen toimintaympäristön ja esim. pelkästään ulkoasiainministeriössä peräti yli 4000 virkamiestä työskentelee yksinomaan kulttuurin hyväksi! Kenties voisimme oppia enemmänkin syväluotaavasta benchmarkkauksesta ja aktiivisesta kansainvälisestä vuoropuhelusta.
Susan
Tekesin selvitys tarjoaa erilaisia malleja Suomen kulttuuriviennin tehostamiseksi. Koska raportti on vuodelta 2006, olisi mielenkiintoista perehtyä siihen missä on edetty ja missä ei. Ainakin meille on saatu OKM (kulttuuri siis noteerattu!;), ministeriö on nyt ohjannut määrärahaa nuorten taiteilijoiden työllistämiseksi, myös kansainvälisellä kentällä, ja instituuttien toimintaa pyritään vahvistamaan. Pitkän tähtäimen konkreettiset toimenpiteet ja viennin määräraha kuitenkin lienevät edelleen polttavia puheenaiheita. Ranskassa valtio panostaa kulttuuriin, pyrkii luomaan kulttuurin kentälle kauttaaltaan parhaan mahdollisen toimintaympäristön ja esim. pelkästään ulkoasiainministeriössä peräti yli 4000 virkamiestä työskentelee yksinomaan kulttuurin hyväksi! Kenties voisimme oppia enemmänkin syväluotaavasta benchmarkkauksesta ja aktiivisesta kansainvälisestä vuoropuhelusta.
Susan
torstai 7. lokakuuta 2010
Markus Leikolan ja Päivikki Leroux selvitys ’Kulttuuriviennin liiketoimintamallit’ syynissä
Jyri Forsström
Kaikkien selvitysten pohjimmaisen syynä on selvittää miksi Suomalaisilla kulttuurialan yrityksillä ei ole vientiä. Selvityksiin käytetään paljon resursseja ja vieläkin ihmetellään miksi ei vie. Selvityksiä tehdään myös että voitaisiin perustella poliittisesti rahan menoa.
Tässä selvityksessä on sentään sivulta 83 (!) alkaen suosituksia ja ehdotuksia. Ja ottavat itse myös vastuun: ”Ehdotukset ja suositukset ovat kaikki luonnollisesti sellaisia, että niistä vastaa vain selvityksen tekijä, eivätkä ne välttämättä edusta selvityksen teettäjän tai ohjausryhmän taustaorganisaatioiden virallisia näkemyksiä.”
Mm. huomio verotuksen kehittämisestä on osuva ja arvonlisäverokohtelua on tarkastettava. Muuten korostetaan koulutusta ja sen kehittämistä. Mikä unohtuu? Unohtuu puhdas raha. Vientiä tuetaan parhaiten rahalla. Yrityksellä, joka on kovasti lähdössä ulkomaille ei ole aikaa mennä kursseille eikä varaa palkata kovia osaajia.
Tähän on toivottavasti tulossa muutosta. Työ- ja elinkeinoministeriö tekee asiasta selvitystä :D
Kirjallisuustehtävä
Metropolia
Valter Filosof, 0900762
Kirjallisuustehtävä
Kulttuurityö liiketoimintasektorilla
07.10.2010
Niko Ailamo ” Indielevy-yhtiöiden muuttuva ansaintalogiikka”
Niko Ailamo on kirjoittanut hyvin mielenkiintoisen ja helposti luettavan opinnäytetyön Suomalaisesta äänitealasta ja sen tulevista tuntemattomista teistä. Internet on tullut jäädäkseen ja on jo mullistanut koko mahtavan musiikkiteollisuuden. Ailamon työn tarkoitus on selvittää millaisia uusia tulonhaaroja suomalaiset indielevy –yhtiöt voivat liiketoimintaansa yhdistää. Ailamo jakaa levy-yhtiöt kahteen kastiin, eli indie ja major, joita ovat 4 isointa, eli EMI, Universal, Sony BMG ja Warner.
Kun perinteinen tallennemyynti on laskussa, koska CD levyllisen musiikkia voi ladata ilmaiseksi netistä niin helposti, tarvitsevat levy-yhtiöt uusia tulohaaroja selviytyäkseen. Digitaaliset sovellukset olisi luontevin korvaava tulovirta, mutta tällä hetkellä se on tehnyt teollisuudelle enemmän hallaa, kuin hyvää. Koska ei olla keksitty tapaa millä harrastajien aktiivista netinkäyttöä bisneksen tuloksi. Online-myynnin tulisi yksinkertaisesti olla helpompaa, halvempaa ja avoimempaa.
Ohjelmatoimistopalveluiden, eli keikkamyynnin aloittaminen on yksi halutuimmista vaihtoehdoista uudeksi tulonmuodoksi. Keikkamyynti on tänä päivänä monille artisteille tärkeämpi tulonlähde kuin levynmyynti. Levy alkaa olla enemmän markkinointiväline keikkoja varten.
Ailamo ottaa myös esille oheistuotteiden myynnin kasvun suhteessa fyysiseen äänilevyyn. Vanhan koulukunnan näkökulmasta tilanne tuntuu varsin hullulta, mutta konkreettista oheistuotetta on vaikeampi kopioida.
Ailamon mukaan eletään muutosten tuulia entisessä glamourin hohtamassa bisneksessä. Jos 40 miljardin bisneksestä tulee seuraavan 10 v. aikana 20 miljardin bisnes, ovat muutosten oltava huimia. Hätiköintiin ei kuitenkaan ole tarve, sillä muutokset tapahtuvat pienin askelin ja niitä on varsin helppo seurata. Tulevaisuudessa päätuote ei tule oleman muovilevy vaan musiikki ja sen tekijät. Maailmassa on enemmän musiikkia kuin koskaan ja sitä on helpompi saada kuin koskaan. Se kuka pystyy kaiken tämän hyödyntämään nopeitten ja parhaimmin tulee menestymään tulevaisuuden musiikkibisneksessä.
Suosittelen tätä kaikille jotka ovat kiinnostuneita suomalaisesta musiikkiteollisuudesta, sekä sen mielenkiintoisesta ja mystisestä tulevaisuudesta.
maanantai 27. syyskuuta 2010
Helenan kiarjallisuustehtävä
Metropolia
Helena Pärssinen, 0900754
Kulttuurityö liiketoimintasektorilla
Kirjallisuustehtävä
27.9.2010
Helena Pärssinen, 0900754
Kulttuurityö liiketoimintasektorilla
Kirjallisuustehtävä
27.9.2010
Valitsin kirjan Vastuullinen liiketoiminta, koska aihe tuntui mielenkiintoiselta. Mielestäni kirjan rakenne oli epäselvä ja siinä kerrottiin samat asiat moneen kertaan. Olisin mieluummin lukenut käytännönläheisempää tekstiä. Kirjan tekstin olisi hyvin mielestäni voinut lyhentää puolella, jolloin siitä olisi tullut napakampi ja helpommin ymmärrettävä. Käytännön esimerkit olivat kriittisyydessään ihan mielenkiintoisia. Pidin erityisesti kirjan opetuksesta, jossa asiantuntijat ovat varoittaneet rajattoman kasvun näkemyksestä. Heidän mukaansa kestävään kehitykseen voidaan päästä vain ilman jatkuvaa talouskasvua.
Kirjan ydinajatuksena on, että yrityksen kaiken liiketoiminnan pitäisi olla vastuullista. Vastuullinen liiketoiminta käsitetään kirjassa kokonaisvaltaiseksi, jolloin se kattaa ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen vastuun ja on olennainen osa liiketoimintaa. Vastuullinen liiketoiminta ei siis tarkoita erillään tehtäviä hyväntekeväisyyseleitä. Yrityksen kaikki arvot ja se mitä yrityksestä kerrotaan sekä sisälle että ulos ovat tällöin yhdenmukaisia. Myös kaikkien tekojen tulee pysyä samassa linjassa.
Vastuullinen liiketoiminta edellyttää kirjan mukaan uudenlaisia päämääriä, mutta ei välttämättä vaadi uusia keinoja näiden päämäärien saavuttamiseksi. Suunnittelu tapahtuu normaalien suunnittelumenettelytapojen avulla: ensin mietitään strategiat sitten päästään operatiiviselle tasolle ja lopuksi mitataan.
Kirjassa rakennetaan kolmesta osa-alueesta 1. ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen vastuu 2. arvot, sanat ja teot sekä 3. strategiat, operaatiot ja mittaus/palaute vastuullisen liiketoiminnan kokonaisvaltainen malli.
Vastuullinen liiketoiminta käsittää yhteiskuntavastuun, yrityskansalaisuuden, kestävän kehityksen, kestävän kasvun, kestävän liiketoiminnan, kestävän yrittäjyyden, kolminkertaisen tuloksen ja yritysetiikan.
Kirja kertoo lyhyesti yritysten vastuun kehityshistoriaa 1900-luvun alusta 2000-luvulle saakka. Kirjan mukaan vain harvat suomalaiset yritykset ovat huomannet vihreyden ja sosiaalisen vastuun olevan myyntivaltteja, sillä omistajien taloudellinen lisäarvo on suurimmillaan silloin, kun työvoima on ilmaista ja ympäristönsuojelukustannuksia ei ole.
lauantai 25. syyskuuta 2010
Kirjallisuustehtävä
Metropolia
Kulttuurituotanto
Anu Kyröläinen
Kulttuurityö liiketoimintasektorilla
Tehtävä 3. Kirjallisuustehtävä
Luettu teos : Laatu taidemuseotoiminnassa , Seija Tuomaala, 1997 (Valtion Taidemuseo )
” Taidemuseo toimii yhteisön taidehistoriallisena muistina, yhteiskunnallisten muutosten kommentoijana ja eteenpäinviejänä, esittelee kuvataiteen historiaa ja nykyisyyttä ja edistää kuvataiteen ja koko visuaalisen ympäristön tuntemusta. Taidemuseo kommunikoi tässä ajassa ja on vuorovaikutteisessa suhteessa ympäristöönsä. ”
Esimerkkinä on Kuopion taidemuseon toiminta-ajatus. Toiminta-ajatuksen takana on laaduntae eli pyrkimys museotoiminnassa tasokkaaseen asiakaspalveluun ja siten toivottuun liiketoimintaan. Museon saamien rahallisten tukien ohella asiakkaista saadut tulot merkitsevät taloudellisesti myös hyvin paljon.
Kyseinen teos Laatu taidemuseotoiminnassa käsittelee museotoiminnan haasteita valtakunnallisesti. Teos on kattava kooste keinoista ja tavoitteista museoiden laatupolitiikan kehittämiseksi. Laatu on menestyksen mittari ja olemassaolon edellytys. Laatu takaa tietyn tason museon toiminnassa, ollen myös vastuu toimeksiantajille (veronmaksajat). Laatu on säilytettävä motivaation ylläpitämiseksi (henkilökunta) ja asiakkaiden säilyttämiseksi ja lisäämiseksi (tyytyväisyys). Laatu lisää arvostusta.
Tänä päivänä palvelujen käyttäjät asettavat museoille uusia vaatimuksia. Myös museoiden työyhteisöjä haastetaan uudentyyppisten ammatillisten taitojen ja valmiuksien hallintaan. Vapaa-ajan sektorilla on yhä useampia palvelujen tarjoajia ja vapaa-ajan viettomahdollisuuksia. Kilpailu asiakkaiden vapaa-ajan käytöstä kiristyy. Millä tavoin taidemuseot toimivat tässä kilpailussa? Mitkä ovat taidemuseoiden menestystekijät?. Miten hyvin esimerkiksi taidemuseon aukioloajat joustavat asiakkaiden toiveisiin nähden ?
Taidemuseossa käynti on asiakkaalle kokonaisvaltainen kokemus. Taidemuseon hyvää palvelua on se, mikä auttaa asiakasta ja tekee käynnistä parhaan mahdollisen tilanteen havaintojen tekemiseen, virkistymiseen, viihtymiseen, uusien asioiden oppimiseen tai tietojen saamiseen.
Teos oli kattava paketti huomioitavista ja kehitettävistä asioista joiden parissa itse museossa työskentelevänä joudun kiinnittämään huomiota päivittäin niin pysyvän kokoelman, kuin vaihtuvien näyttelyiden tiimoilta.
torstai 23. syyskuuta 2010
Seijan Kulise 3. tehtävä
METROPOLIA AMMATTIKORKEAKOULU
Kulttuurituotannon koulutusohjelma
Kulttuurityö liiketoimintasektorilla, syksy 2010
Seija Pakarinen 0900747
Tehtävä 3.
Niko Ailamo: ”Indielevy - yhtiöiden muuttuva ansaintalogiikka”
Niko Ailamo on tarttunut todellista härkää sarvista ja selvittänyt millaisia uusia tulohaaroja suomalaiset indielevy -yhtiöt voivat liiketoimintaansa yhdistää ja millaista tulevaisuutta niille ennustetaan. Yksi opinnäytetyön päätavoitteista on rakentaa nykyaikainen suomalaisen indielevy-yhtiön tulonmuodostuskaavio. Ailamon opinnäytetyötä voisi käyttää jonkinasteisena toteutussuunnitelmana musiikkibisneksessä.
Ailamo on haastatellut alan ammattilaisia ja hän on kerännyt musiikkialan tulevaisuutta käsitteleviä artikkeleita. Lisäksi hän on kerännyt ammattilaisseminaareista aineistoja sekä alaa koskevia tilastoja. Hienoa on, että hän on päässyt haastattelemaan juuri niitä alan ammattilaisia, jotka todella painivat tilanteen kanssa ja hän on saanut heiltä ehdotuksia ja toivomuksia tilanteen paranemiseksi.
Digitalisoituminen on todella suuri uhka suomalaiselle äänitealalle. Nykyinen päätuote ei ole enää muovilevy vaan pikemmin musiikki itsessään ja erityisesti sen tekijä eli bändi tai artisti. Jos kuitenkin yrityksen nykyinen päätulovirta on tallennemyynti, on syytä siirtää voimavaroja muiden mahdollisuuksien tutkimiseen ja valmistautua tuleviin muutoksiin. Tähän tarvitaan myös meitä kulttuurituottajia: tekemään innovaatioita musiikkialalle. Niille on varmasti tilausta niin alan yrittäjien kuin myös kuluttajien tahoilta.
Äänitealan nykyinen karu tila on kerrottu heti alussa eikä lopussakaan liikoja luvata. Se hyöty itselleni oli taannoin Ailamon pitämästä Musiikkiviennin –kurssista, etten enää haaveile sille suunnalle!
Riinan tehtäväpalautus: Musiikki Liiketoimintana
Kulttuurityö liiketoimintasektorilla Katriina Asamoa-Krodua op.nro 0900756
Tehtävä 3. palautus
MUSIIKKI LIIKETOIMINTANA
Mika Karhumaa, Ida Lehtman, Jone Nikula
2010
Musiikki, etenkin populaarimusiikki, on nykymaailmassa merkittävällä tavalla sidoksissa liiketoimintaan. Musiikki Liiketoimintana on vuonna 2010 nettikirjana, pdf-muodossa, julkaistu käsikirja musiikkibisneksen koukeroista. Kirjassa käsitellään musiikkiteollisuutta liiketoiminnallisena ja tuotannollisena ilmiönä, taiteelliseen puoleen puututaan ainoastaan siinä määrin kuin teoksen tarkoitus sitä edellyttää.
Kirja on jaettu lukuihin aihepiireittäin: esiintymiset, tallenteet ja sähköinen jakelu, musiikkikustannus, oheistuotanto, mainostus, management, tekijänoikeudet, verotus ja vakuuttaminen.
Kirjoittajista Mika Karhumaa on toiminut usean vuoden eri artistien managerina sekä Suomessa että ulkomailla. Karhumaa on kirjoittanut myös kirjat Musiikkibisnes 1 ja 2.
Jone Nikula on kaikille suomalaisille tuttu musiikin ja median monitoimimies. Hän on toiminut niin Idols-tuomarina, Radio Cityn juontanana, Hanoi Rocksin kiertuemanagerina kuin EMI:lläkin.
Ida Lehtman puolestaan toimii Speed Promotionilla ticket managerina.
170-sivuisen kirjan julkaiseminen ilmaisena nettikirjana oli mielestäni yllättävä veto jolla on hyvät ja huonot puolensa. Itse printtasin pdf:t kirjaseksi, sillä pitkän tekstin lukeminen näytöltä ei ole mielekästä. Toisaalta se ei tuntunut uhraukselta ilmaisen latauksen vuoksi. Näin laadukkaasta ja kattavasta opuksesta olisin kyllä mielelläni jotain maksanutkin.
Gramex- ja Teosto-korvaukset, mekanisoinnit. Master-äänitesopimukset, taiteilijasopimukset, kustannussopimukset. Legaalit ja moraaliset tekijänoikeudet. Agentit ja ohjelmatoimistot. Musiikki Liiketoimintana selittää musiikkibisneksen koukeroita maanläheisellä ja ymmärrettävällä tavalla. Vahva suositukseni musiikkiteollisuudessa toimiville ja kaikille siitä kiinnostuneille.
Tehtävä 3. palautus
MUSIIKKI LIIKETOIMINTANA
Mika Karhumaa, Ida Lehtman, Jone Nikula
2010
Musiikki, etenkin populaarimusiikki, on nykymaailmassa merkittävällä tavalla sidoksissa liiketoimintaan. Musiikki Liiketoimintana on vuonna 2010 nettikirjana, pdf-muodossa, julkaistu käsikirja musiikkibisneksen koukeroista. Kirjassa käsitellään musiikkiteollisuutta liiketoiminnallisena ja tuotannollisena ilmiönä, taiteelliseen puoleen puututaan ainoastaan siinä määrin kuin teoksen tarkoitus sitä edellyttää.
Kirja on jaettu lukuihin aihepiireittäin: esiintymiset, tallenteet ja sähköinen jakelu, musiikkikustannus, oheistuotanto, mainostus, management, tekijänoikeudet, verotus ja vakuuttaminen.
Kirjoittajista Mika Karhumaa on toiminut usean vuoden eri artistien managerina sekä Suomessa että ulkomailla. Karhumaa on kirjoittanut myös kirjat Musiikkibisnes 1 ja 2.
Jone Nikula on kaikille suomalaisille tuttu musiikin ja median monitoimimies. Hän on toiminut niin Idols-tuomarina, Radio Cityn juontanana, Hanoi Rocksin kiertuemanagerina kuin EMI:lläkin.
Ida Lehtman puolestaan toimii Speed Promotionilla ticket managerina.
170-sivuisen kirjan julkaiseminen ilmaisena nettikirjana oli mielestäni yllättävä veto jolla on hyvät ja huonot puolensa. Itse printtasin pdf:t kirjaseksi, sillä pitkän tekstin lukeminen näytöltä ei ole mielekästä. Toisaalta se ei tuntunut uhraukselta ilmaisen latauksen vuoksi. Näin laadukkaasta ja kattavasta opuksesta olisin kyllä mielelläni jotain maksanutkin.
Gramex- ja Teosto-korvaukset, mekanisoinnit. Master-äänitesopimukset, taiteilijasopimukset, kustannussopimukset. Legaalit ja moraaliset tekijänoikeudet. Agentit ja ohjelmatoimistot. Musiikki Liiketoimintana selittää musiikkibisneksen koukeroita maanläheisellä ja ymmärrettävällä tavalla. Vahva suositukseni musiikkiteollisuudessa toimiville ja kaikille siitä kiinnostuneille.
torstai 16. syyskuuta 2010
Tervetuloa Kulise-blogiin
Tämä blogi on tarkoitettu Kulttuurityö liiketoimintasektorilla kirjoituksille.
Tarkemmat ohjeet löydät Moodlesta.
Tarkemmat ohjeet löydät Moodlesta.
Tilaa:
Kommentit (Atom)