Kolmannella kerralla vihdoinkin blogi-sivu aukesi. Sähköpostiinhan tehtävän palautin jo viime viikolla, joten itse lasken toimittaneeni tehtävän ajoissa.
Kulttuurityö liiketoiminnan sektorilla Metropolia AMK
Nils Nordling 0900748
Blogi-tehtävä
SUOMALAISEN INDIELEVY-YHTIÖN TULONMUODOSTUS
Äänitemyynnin laskun ja alan pirstoutumisen luoma haaste
Niko Ailamo Opinnäytetyö 16.1.2008
Niko Ailamon vuonna 2008 tehdyssä opinnäytetyössä ”suomalaisen indielevy-yhtiön tulonmuodostus”, käsitellään laajalti paitsi indielevy-yhtiöiden tulonmuodostusta, myös yleisesti levy-yhtiöiden, etenkin pienlevy-yhtiöiden sekä musiikintekijöiden nykypäivän ja tulevaisuuden haasteita mm. digitaalisen äänitekaupan yleistyessä. Ailamon tekstistä kuuluu hänen laaja tietämyksensä ja havainnointinsa musiikkibisneksestä, niin muusikon, pienlevy-yhtiö yrittäjän kuin musiikkilehden toimittajankin näkökulmasta. Olkoonkin että kolmessa vuodessa asiat ovat jonkin verran muuttuneet ja levy-yhtiöt ovat kuin ovatkin, ainakin osittain, pystyneet vastaamaan näihin edellä mainittuihin haasteisiin. Levy-myynti toki on edelleen laskussa, mutta levy-yhtiöt ovat melko nopeasti päässeet osaksi digitaalista äänitekauppaa, vaikka musiikin laiton lataaminen internetistä yhä ongelma onkin.
Itselläni oli musiikintekijänä kohtuullisen helppo työ samaistua Ailamon esittämiin argumentteihin. Omakohtainen esimerkki äänitealan muutoksen tuomista ongelmista minulla on esittää oman orkesterini Ahvenanmaalla toimivan levy-yhtiön, Lion Musicin julkaisemassa tiedotteessa pari vuotta sitten:
”Tekijänoikeudella suojatun sisällön luvaton lataaminen on monille levy-yhtiöille suuri ongelma, ja monet levy-yhtiöt ovat miettineet erilaisia keinoja, joiden avulla luvatonta lataamista saataisiin hillittyä. Suomalainen levy-yhtiö Lion Music on ottanut asian tiimoilta käyttöön uudet keinot, sillä levy-yhtiön ei ota enää listoilleen uusia artisteja, koska luvaton lataaminen ajaa independent-musiikkia tekevät tahot rahattomiksi”.
Levy-yhtiön mukaan tilannetta katsotaan uudelleen, jos poliitikot kieltävät P2P-sivustot ja luvattoman tiedostonjakelun, joten valtion nykyisten suunnitelmien valossa Lion Musicin uusien artistien hylkääminen jatkuu vielä pitkään.
Lion Music on listannut sivullaan heidän edustamiensa artistien ja yhtyeiden luvattomia latausmääriä yhdeltä torrent-sivustolta, ja näiden lukujen valossa esim. Angel Of Eden -yhtyeen The End Of Never -albumia on ladattu luvatta yli 9 000 kertaa. Joidenkin tahojen mukaan luvaton lataaminen ei vaikuta negatiivisesti levyjen myyntiin, mutta Lion Musicin mukaan tilanne on päinvastainen. Levy-yhtiö toivookin, että luvatonta lataamista harrastavat tahot miettisivät toimiensa haittavaikutuksia jatkossa. Levy-yhtiön mukaan luvattomat lataajat tuskin pitäisivät siitä, että levy-yhtiön kaverit tulisivat heidän koteihinsa ja veisivät heidän palkkasekkinsä.
Cd-levyn tuhosta on puhuttu jo vuosia. En silti usko, että se poistuu markkinoilta, sillä tietyt formaatit, kuten vinyylitkin, tulevat aina pitämään pintansa.
Cd-levy saattaa pysyä pienten harrastelijapiirien suosiossa myös siksi, että monelle kansilehtien selaaminen on yhtä merkittävä osa elämystä kuin itse musiikki. Myös alaikäiset, joilla ei ole verkkopankkitunnuksia eikä luottokorttia, jäävät paitsi digimusiikista. Nettiä vierastavat aikuisetkin tulevat vaeltamaan vielä monta vuotta levyhyllyiltä toiselle.
Kuluttaja on siitä onnellisessa asemassa, että tulevaisuudessa kaikki musiikki on kuunneltavissa ennen ostopäätöksen tekemistä. Jos omaa mielipidettä on vaikea muodostaa, netissä arvosanat on jo jaettu.
Ailamo nostaakin, ja mielestäni täysin aiheellisesti esiin kysymyksen, miksei äänilevyteollisuus ja tekijänoikeusjärjestöt yrittäneet aikanaan hyötyä digitaalisesta jakelukanavasta, vaan taistelivat kynsin hampain teknologista kehitystä vastaan.
Tallennemyyntiin perustuvan äänilevybisneksen arvoketju on moniportainen. Jokaisen portaan pitää myös saada osuutensa kuluttajan maksamasta hinnasta. Bisneksen pitkä arvoketju ja taiteilijoiden keskimäärin heikko neuvotteluasema on ajan mittaan kutistanut taiteilijoiden rojaltisiivun lähes olemattomiin. Perinteisen tallennemyynnin osalta tilanne on jossain mielessä jopa ymmärrettävissä, vaikka sitä ei pidä välttämättä hyväksyä - ainakaan minään luonnonlakina. Kun verkkomusiikin myynnin arvoketjusta jää pois useimmissa tapauksissa lopulta koko valmistus- ja logistiikkaketju tukku- ja vähittäisportaineen, muuttuu musiikkimyynnin talouskin ratkaisevasti. Jotkut jo lanseeratut - levy-yhtiöistä ilmeisen riippumattomat - palvelut näyttävät ottaneen lähtökohdakseen esimerkiksi tasajaon periaatteen kaupan ja artistin kesken. Mutta mitä tekevät levy-yhtiöt?
2000-luvun alussa levy-yhtiöiden kiusana olivat laittomat piraattikopiot äänitteistä, mutta vertaisverkot ja mahdollisuus musiikin digitaaliseen lataamiseen internetistä, ovatkin ajaneet levy-yhtiöt ja mielestäni erityisesti pienlevy-yhtiöt selkä seinää vasten. Opinnäytetyössään kirjoittaja pohtii keinoja siihen, miten laiton musiikin lataaminen saataisiin kuriin ja kassavirrat käännettyä takaisin levy-yhtiöille sekä musiikintekijöille, mutta vastauksia Ailamo ei silti tunnu löytävän.. Tosin jos olisi löytänyt, niin hän olisi jo varmaankin hyvin menestynyt ja varakas mies.
Yhtenä vaihtoehtona hän esittää ”Musiikkiveroa”. Musiikki lisensoitaisiin kaikille ihmisille vapaasti käytettäväksi, operaattoreiden välittämien palkkioiden tai verojen avulla. Tämä vaihtoehto on mielestäni kuin kommunismi. Periaatteessa loistava ja toimiva konsepti, mutta käytännössä sekä toteutukseltaan moniongelmainen. ”Kuka jakaa rahat ja millä perusteella?” ja ”kuka rakentaa infrastruktuurin?”, ”kuinka saada kaikki mukaan?”, ovat vain joitain kysymyksiä, joihin olisi löydettävä vastaukset ennen musiikkiveron teoreettistakaan onnistumista.
Toinen ajatus jonka toimivuudesta olen kirjoittajan kanssa eri mieltä, on itsenäinen myynti. Musiikintekijällehän tämä vaihtoehto saattaisi olla taloudellisesti hyvä vaihtoehto, mutta levy-yhtiöille se merkitsisi suoranaista kuoliniskua, mikäli kaikki suuret orkesterit ja musiikintekijät alkaisivat julkaista, myydä ja jaella musiikkiaan itsenäisesti ilman välikäsiä. Toisaalta, saavuttaisiko einiintunnettu-orkesteri/musiikintekijä saman myynnin ja taloudellisen voiton ilman levy-yhtiön markkinointikoneistoa ja jakelukanavia? Onnistuneena esimerkkinä välikäsien pois jättämisestä ja miljoona voitoista, kirjoittaja nostaa esiin maailmankuulun Radiohead-orkesterin. Isojen musiikintekijöiden kohdalla musiikin myynti ja jakelu esimerkiksi omien kotisivujen kautta saattaakin olla hyvä idea, mutta en usko tämän käytännön toimivuuteen yleisellä tasolla.
Yksi asia mihin usein olen itsekin joutunut törmäämään, on musiikin online-myynti. Ailamo kertoo vuonna 2008 online-myynnin kasvun vaativan huomattavaa teknistä kehitystä. Muun muassa IPodin ahkerana käyttäjänä allekirjoitan tämän täysin. Musiikkitiedostojen digitaaliselle online-jakelulle ei ole asetettu minkäänlaista yhteistä tiedostoformaattistandardia, jonka seurauksena verkkokaupat saavat itse päättää jakelemansa musiikkitiedostoformaatin, hinnan ja kopiosuojauksen. Tämä hankaloittaa niin lisensioivien levy-yhtiöiden kuin verkkokaupassa asioivien kuluttajien toimintaa. Musiikin ostamisen ja tallentamisen yhteydessä törmää usein monenlaisiin formaatteihin ja lyhenteisiin, jotka saattavat aiheuttaa todellista päänvaivaa. Eri soittimet nimittäin toimivat hieman erilaisin tekniikoin, ja siksi myös formaatit, eli tallennusmuodot poikkeavat toisistaan. Se mitä kuluttajan tulee tietää, on se mitkä formaatit sopivat hänen soittimeensa.
Ailamo käsittelee opinnäytteessään myös kustannuspalveluita ja mobiilipalveluita, joista jälkimmäisestä kuitenkin todetaan niiden olevan vielä vasta tulevaisuutta merkittävän tulonmuodostuksen kannalta. Ohjelmamyyntipalveluita sekä live-esiintymisiä käsitellään myös laajasti ja millä tavalla ne liittyvät levy-yhtiöiden ansaintalogiikkaan. Esiintymiset ja esiintymistilaisuuksissa myytävät oheistuotteet, ovat artistille ja musiikintekijälle se merkittävin tulonlähde, joista myös levy-yhtiöt hyötyvät. Molempien kasvun ennustetaan jatkuvan edelleen.
Mainontaa rahoituskeinona käyttävistä radiokanavista kirjoitetaan myös ja itse nostaisin esille esimerkkinä Spotifyn. Spotify on ruotsalainen musiikkipalvelu, jossa käyttäjät voivat kuunnella musiikkia ilmaiseksi suoratoistona Internetistä. Valikoimaa voi kuunnella artisteittain, albumeittain, tai tekemällä soittolistoja haluamistaan kappaleista. DRM-rajoituksista johtuen musiikkia ei voi kuunnella ohjelman ulkopuolella, mutta palvelussa tarjotaan kuitenkin linkkejä kauppoihin, joista musiikin voi ostaa joko ladattavana tai levyinä. Spotify on saatavilla toistaiseksi vain Ruotsissa, Norjassa, Suomessa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Espanjassa ja Alankomaissa. Spotify toimii täysin mainosrahoitteisesti.
Ailamo käsittelee opinnäytetyössään laajasti ja selkeästi levy-yhtiöiden tulonmuodostusta ja mistä ne kaikkinensa voivat koostua. Mitään viisasten kiveä tulonmuodostuksen kehittämiseksi nykyisestä tilasta Ailamo ei kuitenkaan tarjoa. Yhden mahdollisuuden alan taloudellisena pelastuksena hän nostaa kuitenkin esille ylitse muiden. Nimittäin uudenlaisia asiakassuhteita vaativat yritysten väliset sponsorointi- tai brändäystulot, sekä mainosrahoitteisen musiikin.
Ailamon mukaan mainosrahoitteisen mallin positiivisin puoli on erityisesti se, että tällä tavalla musiikista tehdään kuluttajalle ilmaista. Yritysmallin suurimpana haittana saattaa hänen mukaansa olla tulojen kohdentuminen ainoastaan artisteille, jotka nauttivat jo valmiiksi suosiota ja pienemmät, einiinkiinnostavat-artistit, jäävät isompien jalkoihin. Joskaan se ei nykytilanteesta juurikaan muutu.
Musiikkifuturologi, konsultti ja kirjailija Gerd Leonhardin lainatuin ajatus lienee, ”musiikki on kuin vettä”. Leonhardin mielestä ihanteellinen tilanne olisi, jos kaikki maailman musiikki virtaisi veden lailla ihmisten saatavilla. Ei ilmaiseksi, mutta ilmaisen tuntuisesti, pientä kuukausimaksua vastaan.
Hänen ajatuksensa saattaa toteutua odotettua aiemmin, jos mainosrahoitteiset musiikkipalvelut menestyvät. Vielä ne vakuuttavat olevansa musiikkikauppoja täydentäviä, eivät niitä korvaavia palveluita. Jos mainosrahoitteiset palvelut kuitenkin pääsevät suuren yleisön suosioon, vertaisverkot saattavat – musiikilla bisnestä tekevien onneksi – kohdata hitaan kuolemansa.
Toisaalta mainosrahoitteisten palveluiden voitto voi olla kohtalokas käänne myös lailliselle digimusiikkikaupalle. Mainoksien täyttämään maailmaan turtunut kuluttaja tuskin närkästyy muutamasta mainosvälipalasta ennen musiikin äärelle pääsemistä. Jos närkästyy, niin digitaalinen musiikkikauppa on aina auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti